Löytöjä ulkoa

Tänään minä tein suuren löydön. No ei se nyt niin suuri ollut, mutta kuitenkin. Nimittäin kun kävin kuvausreissulla, niin löysin vierassatamasta lumpeen kukkia! En ole ikinä ennen nähnyt niiden kasvavan täällä! Ne oli oikein nättejä. Ensin minä näin vaan muutaman niitä, mutta sitten huomasin, että toisen mantereen puolella niitä on paljon enemmän. No sinne olikin sitten kyllä vaikeampi mennä, mutta minä menin sinne siitä huolimatta.

Ensin piti laskeutua sitä rinnettä alaspäin ja sitten piti mennä koivupusikon läpi ja sitten olinkin jo rannassa. No ne vaikeudet ei siihen loppuneet sillä minä osuin varmaan koko rannan ainoan muurahaispesän kohdalle. Minä sanon niitä muurahaisia polttiaisiksi, koska kun ne puree niin se tuntuu ihan ku joku tökkis tulisella neulalla, mutta ne ei oo niitä, kun polttiainen on se lentävä ötökkä. No mutta kuitenkin, osuin siihen pesän kohdalle tai siis pesien kun siinä oli niitä pesiä ainakin akks ellei enemmänkin. Hyvä etten järveen kaatunut kun niitä yritin pakoon mennä, sillä minä vihaan niitä ja menen aina paniikkiin kun niitä on paljon ympärillä. Niin kävi nytkin. En meinannu päästä sieltä pois, kun niitä oli joka puolella. Se oli pelottavaa. Mutta pakko oli päästä pois, eli minä nappasin kengät jalkaan ja kameran käteen ja sitten vaan juoksin pois. Voitte olla varmoja, että minä tarkistin monta kertaa vaatteet ja kameralaukun, että niissä ei vaan ollut niitä muurahaisia. Ja kuvat ottamatta.

Tämä (yllä) ei ole lumpeenkukka, vaan se on seepramännyn käpy. Mummon pihassa on kaksi isoa seepramäntyä ja yksi pieni. Ne on kamalan pihkaisia puita, tai ainakin ne kävyt on kamalan pihkaisia kun niitä ottaa puusta tai maasta. Ja joka vuosi käy niin, että kukaan ei edes ehdi huomata, että siinä on käpyjä kun oravat syö ne. Huomaa vaan, että no on siinä ollu käpyjä kun kaikki rangat on siinä puun alla maassa. Joskus on ihan kokonaisia käpyjäkin. 

Ja tässä (alla) on se lumpeenkukka. Kaunis näky, vai mitä? Minä ainakin tykkään. 

Se leffa alkaa, hej!