Tänään piti käydä Viitasaarella hakemassa mummon henkkarit. No minä marssin sinne Poliisiasemalle ja menin istumaan sinne penkille. Siellä oli kolme miestä ja yksi nainen jo ennestään. Kun se yks mies oli saanut asiansa hoidettua niin se lähti pois ja sitten ne kaks miestä, jotka nojaili siihen toiseen tiskiin lähti siitä kanssa. Ja se nainenkin nousi siitä meni sinne tiskille. No minä nousin kanssa kun en huomannu, että siinä on vaan se yks tiski, jossa on joku palvelemassa. No se virkailija sitten kysy, että kumpi meistä oli ensin ja minä elehdin, että se toinen nainen, joka siellä tiskillä jo oli. No se toinen nainen sitten sano, että minä tässä olin kyllä ensin. Meinasin sanoa sille naiselle, että joo oonko väittäny että minä olisin tässä ollu ensin, kyllä minä näin, että sinä olit täällä ensin. Mutta enpä sanonu, olin vaan hiljaa ja nyökyttelin hyväksyntäni sille naiselle. Ja sitten se nainen vaan kysy, että mitä henkilökorttiin tarvitaan.
Pääsin minäkin sitten hakemaan sitä mummon henkkaria ja se nainen käski minun kattoa, että siinä mummon kortissa on kaikki okein. No mistä ihmeestä minä sen olisin tienny, kun en minä tiijä mikä mummon hetu on. Kaipa ne kaikki oli oikein.
Hämmästyin vähän kun kävelin takaisin autolle ja sitten joku keski-ikäinen mies vaan yhtäkkiä kysy minun takaa, että onko minulla luonnostaa noin kauniit hiukset. Sitten me puhuttiin hetki säästä ja mentiin molemmat omiin suuntiin. Se oli jotenki sellanen hetki, että sitä ei varmaan monta kertaa koe. En tarkota sitä hius-juttua vaan sitä, että ihan uppo-outo henkilö vaan rupeaa puhumaan toiselle uppo-oudolle henkilölle. Toisaalta äitikin puhu jonkun vieraan pariskunnan kanssa kun käytiin Jyväskylässä, että ei se varmaan kovin harvinaista ole, mutta olen melko varma, että ei se enää kovin yleistäkään ole. Se vähenee ja vähenee kun nämä ikäluokat poistuu keskuudestamme, nykyaikanahan sitä pidetään kaikkea vähintään vaarallisena. Varsinkin jos joku tuntematon mies kehuu vaikka vain hiuksia. Eipä se minusta kovin vaaralliselta vaikuttanu.
Eilen meni joskus päivällä Vesannon paloauto meijän ohitse. Myö äitin kanssa mietittiin, että joko se saha taas palaa, mutta ei se sitten ollutkaan saha joka paloi, vaan joku mökki Kiminkijärventiellä, tai jossain sellasessa. Ja sitten se ukko, jonka mökki palo, oli tänään samaan aikaan siellä poliisiasemalla kun minä. Hassu sattuma. Mietinpähän muuten sitä, että kuinka moni muu, jotka sen paloauton näki, niin kuvitteli, että siellä taas saha palaa?
Ja asiasta kolmanteen, löysin Viitasaarelta sellasen takin, tai no hintalapussa luki, että jakku, mutta nimä en miellä sitä jakuksi. Ja mikä hienointa tässä jutussa on se, että minä menin etsimään sellasta takkia/boleroa/yms. kun minulla ei ole sellaista valkoista ja minä tarvitsen sellaista nyt lauantaina. Yleensä kun menen kauppaan varta vasten hakemaan jonkinlaista vaatetta, niin sellaisia ei löydy sitten millään ja sitten iskee epätoivo kun ei ole mitään mitä laittaisi päälle joihinkin juhliin. Onneksi löysin tällä kertaa etsimäni, tosin en minä kyllä tienny, että juuri tuollaista etsin, mutta yleensä minulla on vain sellainen aavistus mitä haluan ja tiedän sitten ihan varmasti kun nään sen. Outoa, eikö?
Netti temppuilee, joten pakko nyt julkaista ennen kuin se sanoo sopimuksen kokonaan irti. Juuri tällä hetkellä niin on käymässä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti