Purtavaa lukutoukalle

Koskaan ei ole ollut postin odottaminen yhtä tuskaa kun tänään. Eilen nimittäin sain tekstiviestin postista, että minun Suomalaisen paketti on siellä. Ja tänään odotin jännityksellä, että pitääkö lähteä hakemaan se vai ei. No pitihän se lähteä hakemaan kun sieltä tuli pakettikorttikin.

Ennen kuin kerron tuosta reissusta, niin tuossa alla on kuva, jonka Jenni on ottanut sillon kun oltiin meijän mökillä viimeksi. Viime viikon lauantai se kai oli.



Mutta, kun kävin S-marketissa Viitasaarella niin siellä oli paljon ihmisiä ja äiti ja kaksi lasta. Ne lapset katseli niitä leluja ja se äiti oli menossa pakastealtaille ja käski sitten niitä lapsia tulemaan mukaan. No ei tässä vielä mitään outoa, mutta kun kuulin niiden lasten nimet. Emma ja Merivuokko. Ja se toinen niistä lapsista oli poika. Niin, että kumpi niistä sitten oli Merivuokko? Minä varmasti kuulin väärin, koska sitten vuoden 1979 jälkeen ei ole syntynyt yhtään Merivuokkoa. Mutta ei kai ne nimet muuten olisi päähän jääneet jos ne ei olis ollu erikoisia. Tosin Emma ei ole erikoinen, mutta silti. Ja jos se poika tai tyttö oli nimeltään Merivuokko, niin mahtaa sillä on sitten rankka nuoruus.

Ja tässä alla on sitten kuva niistä kirjoista, jotka sorruin tilaamaan. Ja koska olen varma, että te ihan palatte halusta tietää mitä takakannessa lukee niin minäpä kerron teille.


Darren Shan – Sielujen järvi

Vampyyriystäviemme kohtalokas yhteenotto Vampaneesimestarin kanssa vaatii veronsa ja taitelut taukoavat joksikin aikaa. Mutta Harkatin painajaiset palaavat entistä pahempina, ja hänen on lähdettävä selvittämään, kuka hän edellisessä elämässään oikein oli. Aina yhtä pahanilkisen juonikas Talo avaa taikavoimillaan Harkatille ja Darrenille oven tuntemattomaan maailmaan, jossa vaanivat uudet vaarat. Kuka on ystävä ja kuka vihollinen? Vain muutama arvoituksellinen vihje apunaan ystävysten on selvitettävä reittinsä ja raivattava vaarallanen tiensä salaperäiselle Sielujen järvelle..

Becca Fitzpatrick – Langennut enkeli

Romanssinpoikaset, illat hämyisessä pelihallissa ja yön selkään kiitävät moottoripyörät eivät olleet kuuluneet Nora Greyn elämään. Kunnes hänen biologian opiskeluparikseen ilmestyy kuin tyhjästä Patch-niminen salaperäinen muukalainen. Tumman ja synkänkomean Patchin tutkimaton hymy ja ihmeelliset silmät kiehtovat Noraa kuin yölamppu perhosta. Kuka Patch oikein on ja mistä hän on tullut? Ja kuinka hän on saanut hiilenmustat arvet selkäänsä? Poika tuntuu olevan kaikkialla missä Norakin, lukevan tämän ajatuksia ja tietävän hänestä jopa ystäviä enemmän. Rakastuminen ei ole koskaan ollut näin enkelimäisen ihanaa – ja äkkiä myös tappavan vaarallista.

Patchin ilmaantumiseen kytkeytyy sarja selittämättömiä ja pelottavia tapahtumia, jotka saavat Noran epäluuloiseksi. Voiko Patchiin turvautua vai pitäisikö häntä juuri varoa? Noran etsiessä vastauksia hän törmää totuuteen, joka on kaikkea muuta kuin yksiselitteinen. Hän huomaa olevansa osa kostonhimosta, uhrimurhista, lankeemuksista ja kiellytystä rakkaudesta koostuvaa vyyhteä. Käynnissä on ikiaikainen taistelu, joka käydään kuolemattomien ja langenneiden sielujen kesken..

Michelle Harrison – 13 lahjaa

13-vuotias Tanya on aina nähnyt ympärillään keijuja. Keijujen aiheuttamat selittämättämät sotkut saavat Tanyan äidin lopulta menettämään hermonsa, ja Tanya lähtetään isoäidin kartanoon kesänviettoon.

Kartanossa Tanya törmää vaarallisiin salaisuuksiin. Vuosikymmeniä aiemmin kartonoa ympäröivässä synkässä metsässä on kadonnut jäljettömiin tyttö, josta Tanyan isoäiti ei halua puhua sanaakaan. Tilanhoitajan Fabian-poika ei saa katoamista mielestään. Hänen isoisänsä oli viimeinen, joka näki tytön elossa, ja siitä lähtien elänyt epäilyksen varjo yllään. Yhdessä Tanya ja Fabian päättävät ratkaista arvoituksen, mutta edes Fabian ei tiedä Tanyan poikkeuksellisesta kyvystä.

Eräänä yönä kaikki muuttuu, kun Tanya löytää kartanosta lähtevän salakäytävän. Hän yllättää sieltä salaperäisen tukeilijan ja saa kuulla, ettei hän ole kykynsä kanssa yksin. Ja lopulta kartanon synkkä menneisyys on vaarassa toistaa itseään. 

Ja nyt enää pitäisi päättää mikä kirja lähtee huomenna Ouluun mukaan. Niin, siis minä en ole tainnutkaan kertoa muille kuin Jennille, että minun pitää lähteä huomenna Ouluun bussilla ja Oulusta bussilla Pudasjärvelle hakemaan asuntoautoa kotiin. Hienointa koko reissussa on se, että Oulussa minulla on 5 minuuttia aikaa vaihtaa Pudasjärvelle menevään bussiin, muuten joudun odottamaan puoli toista tuntia Oulussa ja iskä kaksi kertaa kauemmin Pudasjärvellä. Eilen kun katsoin Jennin luona sitä kuinka kauan menee Oulusta Pudasjärvelle, niin katsoin vahingossa ajan Oulusta Kuusamoon, kun se bussi millä menen Pudasjärvelle menee Kuusamoon. Eli minulla ei menekään kolmea tuntia Oulusta Pudasjärvelle, vaan 1h 15 min.

Meinasin väsätä makaronisalaattia matkaevääksi, sillä minä en tosiaankaan selviä koko päivää pelkän aamiaisen voimalla, varsinkin kun ottaa huomioon mitä minä syön aamiaiseksi (muutaman leipäviipaleen). Ja sitten jos tekisi varoiksi pari sämpylää, niin ei varmasti kuole nälkään matkalla. Eikä autollakaan ole kiva ajaa jos on kova nälkä, kun pitäisi keskittyä siihen ajamiseen. Minulla menee kuitenkin koko päivän tuossa reissussa. Ei minulla kyllä ole mitään tietoa siitä, että ajetaanko me koko matka takaisin ilman taukoja vai miten me tehhään. No sen näkkee sitten.  Minäpä lähden sitä salaattia väkertämään, hej!