Vaikka olis aamulla nukuttanu, niin en silti voinu jäädä vielä hetkeks torkkumaan, kun piti se mummeli hakea kylältä. Siellä sitten piti arpoa, että missä se mummo on kun äiti sano, että mummo meinas käydä kysymässä josko pääsisi parturiin ja äiti oli käskeny soittaa minulle. Mutta ei se mummo ollu soittanu. No eipä se kyllä haitannu, kun ehdin käydä äitin kanssa kaupassa ja viedä ostokset autolle, niin mummo tuli vastaan ja sitten myö käytiin kaupassa. Kun oltiin kaupasta selvitty ja oltiin kotiin lähdössä, niin mummo muisti, että Vestorista piti hakea Anitan rieskoja. Minä jäin autoon odottelemaan kun mummo haki ne leivät. Luulin jo, että se jäi sinne asumaan kun sitä ei kuulunu, mutta siellä olikin ollu niin paljon porukkaa, eikä ne rieskat ollu vielä esillä, niin mummo oli luullu, että ne ei ollu vielä tullu, mutta oli ne. Minä meinasin sillä välin kuolla autoon, kun siellä oli niin kuuma, eikä ikkunan auki olo auttanu mitään. Mutta selvisin siitäkin hengissä. Ja sitten päästiin kotiin.
Mummon kävin sitten heittämässä Hännilään, jonne minä en halunna mennä ja sanoin, että pitää lähteä siivoamaan. Mikä oli totta, koska eilisestä kaapin siivoamisesta jäi huoneeseen sotku. Minä en kyllä enää siivoa mitään kun huone pitää aina sitten jälkeen päin siivota. Ja kuinka monta kertaa minä olen täälläkin valittanut, että pitäisi siivota? Vähintään miljoona kertaa. Mutta totuus on se, että minä en vain osaa pitää huonettani siistinä niin kuin muut ihmiset. Yritän kyllä mutta ei onnistu.
Ulkona on hieno ilma, pitäisi mennä ulos, mutta en tiedä uskallanko kun äsken vähän jyrisi ukkonen ja tietysti juuri kun pääsen kymmenen metrin päähän meijän pihasta niin alkaa satamaan vettä kuin saavista kaatamalla ja salama iskee puun minun niskaan. Niin tulee käymään. Joten ehkä menen vain istumaan takapihalle lukemaan Aku Ankkaa jahka noudan sen tuolta postilaatikosta.
Ja ehkä teen eväiksi kerrosleivän ja kaakaota. Äiti oli löytänyt jostain kirpputorilta ravistimen ja osti sen sitten minulle. Sillä tulee aivan mahtavaa kaakaota! Luin äsken jostain, että ravistin on perinteisesti ruostumatonta terästä tai hopeaa, mutta minun ravistin on lasinen ja siinä on sellasia hienoja kuvioita. Plus kolme eri drinkin ohjetta. Eli paljon hienonpi kuin tavallinen, tylsä ruostumattomasta teräksestä tehty ravistin.
Klockan 14:00, Suovanlahti
Tulin takaisin sisälle kun aurinko meni pois. Oli sen verran minun kanssa, että söin syötyä lounaani tai jonkun sellaisen ja luettua sen lehden. Sain myös pari kuvaa napattua. Toivottavasti naapurit on jo lähteneet Myllytuvalle, koska on ole aivan varma, kuinka normaalia on maata terassilla mahallaan ja kuvailla sieltä maailmaa.
Kuvauskohteeksi valitsin orvokin, särkyneen sydämen ja Kössin. (Kössin koska Figaro ei tee koskaan mitään hienoa, nytkin se vain nukkuu minun sängyllä. Tupuna oli aina pihalla ja se oli heti innoissaan kun näki, että minulla on kamera. Se teki kaikkee jännää aina, Figaro ei tee pahemmin mitään jännää kun se on ulkona. Yleensä se vain pyyhältää kovaa vauhtia minun ohitse, enkä saa siitä edes sellaista kuvaa. No ehkä Figaro vielä oppii.)
Nyt kun minä olen taas sisällä niin katselen Wipeout USA:ta tässä samalla kun kirjoittelen tätä. Minä halluisin kokeilla niitä boltseja. Tosin vain yhtä sellasta ja keskellä järveä, kun voi olla sata varma, että ei osu mihinkään kiveen. Se oli kivaa ja pelottavaa, koska minulla ei voisi olla laseja ja ilman laseja kun ei näe, niin se on vähän pelottavaa. Mutta kyllä siitäkin varmaan selviäisi.
Klockan 20:32, Suovanlahti
Tässä vaiheessa huomataan, että Jenni on päättänyt soveltaa samaa menetelmää meijän blogissa tänään. Mutta se ei saa minua lannistumaan! Tässä vaiheessa päivää on käyty uimassa, ommeltu hameeseen vyölenkit ja IR-kaulanpussukkaa on valmis. Hyvää työtä. En vielä tiedä kuinka käytännöllinen pussukkani on, mutta sellainen minulla kuiteskin on. Ja pitää toivoa, että liput ei ole sitten ihan tuusan nuuskana kun ne koko ajan siellä pussukassa on, vaikka se on kyllä sopivan kokoinen lipuille (miksi on kivempi sanoa lipuille kuin lipulle?).
Kohta (noin miljoonan minuutin) päästä alkaa C.S.I Ny. Jännittävää. Tämä on saatava ennen sitä valmiiksi koska en kuitenkaan jaksa kirjoittaa tätä loppuun sen jälkeen. Luultavasti rupean lukemaan tuota kirjaa, jonka ostin Seinäjoelta, kun oli pakko saada kirja. Madame de Pompadour, eikö kuulostakin hyvältä. Minä en ole vielä ainakaan sitä mieltä, että tuo oli vuosisadan paras kirjaostos, mutta kyllä se on luettavaa tavaraa. Ja minähän aijon sen loppuun lukea vaikka henki menisi. Piste, eikä siitä enää keskustella.
Samaan aikaan kun katsoin päivemmällä Hurjaa remonttia, niin tyhjensin muutaman säilytyslaatikon. Heitin turhat tavarat pois ja kasasin tavaroita yhteen laatikkoon. Nyt minulla on taas tyhjiä laatikoita odottamassa muuttoa Ilmajoelle, jossa ne saavat uutta sisältöä elämäänsä kun tungen ne taas täyteen tavaraa. Mutta sitähän varten ne on tehty, eikös niin?
Kellon ollessa 20:44 minä päätän postauksen. Seuraavaan kertaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti