sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Lukutoukka pulassa

Minä en kyllä tajua miksi aloitin sen Higgins Clarkin, koska haluaisin nyt koko ajan vaan lukea sitä. Olen typerä, viime vuonnakin odotin kolme viikkoa, että saan lukea sen Althaluksen. No itsepähän saan kärsiä typeryydestäni. Tosin minähän olen odottanut vaikka kuinka kauan, että saan lukea sen kirjan. Minä en muuten turhaan ylistä (vielä en ole kyllä ylistänyt ollenkaan :D) Mary Higgins Clarkia, sillä hän kulkee Yhdysvalloissa nimellä Jännityksen kuningatar, eikä turhaan! Minä ainakin rakastn nuita kirjoja, ne on niin hyviä ja ihania. Varsinkin ku nuo on just sellasia kirjoja, joita tykkään lukea. 


Omistan aivan liian pienen kirjahyllyn! Oikeastaan haluaisin kirjaston. Voi, että minä rakastan sitä kirjastoa, joka Hirviöllä on linnassaan ! Se on niin ihana! Tuhansia ja taas tuhansia kirjoja, korkeat kirjahyllyt ja tikkaat, joilla pääsee liukumaan hyllyltä toiseen. (Jos joku hurmaava mies omistaa tällaisen niin tulen heti vaimoksesi! Jos olet ei-niin-hurmaava niin siitäkin voidaan neuvotella) Harmittavaa, että tuo kuva on niin pieni, voisin ihailla sitä koko ajan.. Miks en voi olla Belle, miksi?!


Jos palataan unelmista takaisin tähän kurjaan maailmaan (en minä millään haluaisi, saanhan unelmoida vielä hetkisen saanhan?!). Tänään olen taas siivonnut, tällä kertaa ulotin siivouksen lattialleni, josta tuli ihan siisti sen jälkeen kun olin kantanut korillisen vaatteita pyykkiin ja tunkenut toisen korillisen puhtaita vaatteita kaappiin. Meillä kun iskä tarkkailee sähkönkulutusta (luoja tietää miksi) niin pääsin aloittamaan pyykinpesukoneen sähkönkulutuksen mittauksen (siinä on sellainen mittari). Kerranki pyykinpesusta oli hyötyä muillekin kuin minulle. Tosin jos ajatellaan, niin onhan siitä aina hyötyä muillekin kuin vain itselleni. En usko, että Nakki arvostaisi kovin paljon minua, jos vaatteeni haisivat koko ajan kaatopaikalle :D Eli siis siitä on hyötyä kaikille. Ja on pakko sanoa, että Sun Fresh-huuhteluaine ei tuoksu kovinkaan aurinkoiselle.. Huijausta 


Tiesittekö, että olen todellakin rakastunut Paloma Faithiin, tai siis Paloman kappaleisiin ja ääneen! Esimerkiksi New York ja Upside down on aivan ihania! Olen kyllä puhunut tai siis kirjoittanut tästä aikaisemminkin, mutta ei kai se haittaa..? Ei minua ainakaan, eli se ei haittaa teitäkään. Yksi niistä harvoista, joiden musiikkia kuuntelen enemmänkin kuin yhden tai kahden kappaleen verran. Ja Sunrise Avenue on toinen tällä hetkellä. Huomennahan tilanne voi olla toinen. Se vika minussa on, että kyllästyn helposti ja sitten pitää etsiä taas uusia rakkauden kohteita ja aina ei jaksa ja sitten en kuuntele ollenkaan musiikkia. 


Höh tänään ei tuu mitään leffaa, jonka vois kattoo. Tai no tuleehan tuolta Pirates of the Caribbean kolmas osa, mutta en jaksa kattoo sitä oon nähny sen tuhansia kertoja. Ja aina ei jaksa kattoo sellasia leffoja jotka on jo nähny, vaikka ne olis kuinka hyviä ja vaikka tekis kuinka mieli kattoo joku leffa. Ehkäpä ens viikonloppuna ehtii kattoo jonku leffan. Olisin muute kattonu eilen Aamiaisen Tiffanylla (Breakfast at Tiffany’s), mutta kun boksi rupes vattuilemaan niin annoin olla. Katoin sitä ehkä puol tuntia, mutta se vaikutti silti ihan hyvältä leffalta. Ja sehän on sellanen leffa, joka on pakko katsoa, tai siis se on sellanen jonka kaikki tietää ja siihen viitataan usein. Ja pääosassa on Audrey Hepburn, joka on nimetty kolmanneksi merkittävimmäksi naisnäyttelijäksi (1999). Paremmin osaan kertoa hänestä lisää, kun olen kattonu sen leffan. Siis millainen Hepburn on näyttelijänä. (Wikipediasta voitte käyä kattoo elämänkerran.)


Ja taas onnistuin sotkemaan asiani pahemman kerran tai siis nuo fonttijutut, ei sen pahempaa. No ehkäpä jos jätän ne rauhaan niin kaikki menee hyvin. Joo ei mene, joten pakko on hieman tehä hienosäätöä. Jospa jättäisin bloggerin rauhaan ja julkaisisin tämän ja tekisin jotain muuta. Heipä hei taas kerran! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti