Tää tarttee lomaa! Mutta jotenki musta tuntuu, että en ole ainoa.. Tänään sain muuten iloisia uutisiakin! Ruotsin kirjotukset MENI LÄPI! Ruotsin opettaja sano, että vaikka ne pisterajat vähän nousis ja mun pisteet laskis niin se uskoo, että se menee läpite. Luojan kiitos, olin jo niin valmistautunu siihe, että joudun kirjottamaan sen ens vuonna uudestaa.
Oooo! Ja muita ihania ilon aiheita tälle päivälle: mun kirjat tuli! Posti toi ne ihan kotiovelle asti. Ja minä kun meinasin niitä huomenna mennä hakemaan Viitasaarelta. No samapa tuo, käyn siellä silti, sillä on Tiimarrrrriin asiaa. Huomenna saatte kuulla lisää siitä paketista.
Tänään ripustin myös ens jakson lukkarin seinälle ja muutenkin valmistelin seinää ens jaksolle, sillä sieltä pitää repiä alas koeviikkolista ja kaikki muut turhat härpykkeet. Ja minä halluun sellasen magneettitaulun! Mulla oli sellanen hieno musta Polluxista saatu, mutta olen tapani mukaan mennyt kadottamaan sen. Ja ihan varmasti heti kun löydän uuden sellaisen niin se suurinpiiretin hyppää jostakin kaapin uumenista silmille. Niinhän se aina käy. Julmaa
Ja olen myös hyvin, hyvin tyytymätön kelan toimintaa. Siitä on jo ainakin kuukausi, kohta jo kaksi ja vieläkään en ole saanut päätöstä koulumatkatukihakemukseeni. Luuleeko ne pässit siellä kunnianarvoisella kelalla, että oon joku saatanan sikarikas paska, joka vaan huvin vuoks hakee tukea? En ole, multakin loppuu rahat, laittakaa nyt sitä tukea tulemaan ja äkkiä! Sitä yrittää itse lehtensä, kirjansa ja vaatteensa maksaa.. Pitänee ryhtyä ostolakkoon ja säästää kaikki rahat sitä Helsingin reissua varten.
No valoisaa tässä asiassa on se, että huomenna on perjantai ja pääsen syventymään nuihin tyhjiin kissanruokalaatikoihin, jotka odottavat päällystämistä. Niitä on minulle jo melkein kymmenisen kappaletta kertynyt (voivoi, miten paljon lapseni syövätkään..). Huomenna aijon ainakin yhden päälystää julisteella ja eilen keksin, että yhden laatikonhan voin päälystää teepussienkuorilla ja tänään keksin karkkipaperit, kun en heittänytkään Urpån ostaman tikkarin paperia roskiin. Olen muuten melko varma, että se tikkari ei ollut terve, sillä se oli oudon haalea oranssiksi tikkariksi ja siinä oli valkeitä täpliä ja se ei oikeastaan ollut kova vaan sellainen oudon pehmeähkö. Niin kuin huumesipsit ovat kun pussi on jätetty auki ja ne syövään vasta seuraavana päivänä. Mutta tikkari oli silti kova, mutta.. Minä en nyt oikein osaa selittää tätä asiaa kunnolla.. No oli miten oli, toivottavasti en saa mitään ruokamyrkytystä vai muuta. Hienoa Bonbonilla eivät ole edes vaivautuneet laittamaan yksittäisiin tikkareihin päiväystä vaan se on siinä laatikossa missä kaikki muutki tikkarit on. En minä sellasesta kehtaa mennä päiväystä kaivelemaan, ihmettelevät vaan, että onko tuo menny ihan sekasin ja pahimmassa tapauksessa raportoivat äitille mitä olin tekemässä, vaikka vaan ohimennen mainitsisivat..
Näin äsken joko joukon klooneja tai saman miehen joka on monistettu.. Häiritsevää hieman. Mutta ei niin paljoa etten olisi innoissani siitä, herra jestas mikä mies! Mikä ääni! (ja on se hyvännäkönenki) Suuret kiitokset hänelle!
Mutta nyt vooois mennä lukemaan Higginssiä, kerranki saan lukkee sitä kauemmin ko vaan puol tuntia :))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti