#40

Tämä on 40. merkintäni ja ensi viikon tiistaina (28.9) tulee kuluneeksi 4 kuukautta blogin perustamisesta. Ei mikään hieno saavutus tuo 40 merkintää, se tarkoittaa 10 postausta kuussa. No kesällähän en ollu kovin aktiivinen tuon kirjottamisen kanssa vaikka olikin aikaa, mikähän siinä sitten oli ? No jaa, nyt kun kirjotukset on lähellä niin tulvii mieleen paljon aiheita, joista pitäisi saada kirjoittaa, mutta kun ei saa, koska pitää lukea. Mutta ehkäpä kaikki ne aiheet tulevat mieleen sitte ens viikonloppuna vaikka. Halleluja! Niiin ja marraskuussa kun on puolivuotispäivä (yhdyssana, yhdysviivasana, erisana?) niin voisin tehdä sen 100 faktaa minusta, kun olen kerta sen lappusenkin löytänyt. Tämä on lupaus. (Toivottavasti muistan sen, sillä ihmismieli on arvaamaton..) [EDIT: Nakki antoi haasteen 50 sellaista faktaa joita te ette tiedä, siis arvelen että ette tiedä. 49 jäljellä! Ehkä, Jenni on kova vastus.. Nakista en oo varma.. Voi olla että haaste on liikaa.. :)) ]

Minulla on vieläkin niitä lasikuitutikkuja sormissa vaikka siitä golfaus reissusta on jo kaksi viikkoa. Typerä laji, kun haavoittuukin nuin helposti. Pitkään aikaan en olu huomannut niitä tikkuja, mutta nyt taas tunnen ne. Ja ne sattuu. Auh, oikeasti nyt ne tuntuvat kunnolla. Harmi etten ole raahannut pinsettejä kouluun. En oo tykänny koko lajista, muttu nuo hemmetin tikut ei kyllä saa rakastamaan lajia.

Ja tämä on taas se päivä jolloin minut hyltään yksin tänne istumaan. No onneks kohta vaihtuu jakso. Hetkinen mitäs onnekasta siinä nyt sitte on, minähän istun sillonki yksin koko ajan, tosin vaan vähän pitempiä aikoja kun 15 minuuttia. No ainakin voin lukea ja datailla ihan hyvällä omatunnolla.  Jaa näköjään en jääkään yksin, good :)

Mitä ihmettä nuo ylä-, ala-, mitkälie koulaiset tuolla huutaa? Hirvee melu aina näin ruokavälituntisin ko ne saa olla sisällä. Ja nykyäänhän normi välkätkään ei ole hiljaisia tai rauhallisia kun nuo hiivatin ykköset meluaa koko ajan. Ennen oli sentäs rauhallista. No aina ei voi voittaa, mutta edes välillä pitäisi.

Järkyttävyydelläkin on rajansa ja kohta se raja tulee vauhdilla vastaan. Jotenkin nyt tuntuu siltä, että jos pääsis kiljuen juoksemaan tuota käytävää pitkin ulos ja pois niin kaikki olis hyvä..(Nakki ystäväiseni, älä puhu kielillä ja sinä ääliö se ovi menee kiinni pienemmälläkin voimalla.)

... Mikä olisi paras ratkaisu kaikelle? Massamurha kenties..?