Tällä viikolla minut valtasi motivaation puute, joka iski ystäväänikin. Miksi juuri nyt kun kirjoitukset on ovella ja pitäisi olla motivaatiota ja ahkera? Sitä en tiedä, mutta tänään se motivaation tunne pääsi huippuuunsa. Kirjoitin enkun aineen vihdoin valmiiksi (prosessia nopeutti huominen deadline päivämäärä..). Aineeseen liittyen: olin kirjoittanut sitä puhtaaksi melkein koko esseen kunnes vilkaisin paperin alaosaa ja huomasin kauhukseni, että aloituskappaleeseen oli kaiken muun roinan alla lisäys. No eikun uusi paperi ja uudelleen kirjoitus. Nyt se sitten on täydellinen, käsialan puolesta ja kaiken mukana olevan, mutta entäs oikeinkirjoitus, kielioppi ja sanajärjestys? Juu, niistä ei edes puhuta, en tajua millä perusteella englanninopettajamme antaa minulle kerta toisensa jäljeen 7 kurssiarvosanaksi. Toki olen hyvin kiitollinen tästä, mutta en tiedä olenko seiskan arvoinen koko kielessä. Kielet ei vaan oo mun juttu, en minä edes suomen kieltä osaa, siis kielioppeja ja muuta sellasta roskaa, kyllä mä kirjottaa osaan.
Jatkaen siitä motivaation puutteesta, kirjoitettuani sen aineen, ajattelin syventyä terveystiedon kirjan pariin, mutta kuinkas kävikään kun otin kuulokkeet korvista pois? No äiti oli päättänyt ruveta katsomaan viime viikon Kotikatuja, joten tt:n lukeminen jäi. En voi lukea jotakin niin tärkeää jos telkkarista tulee suomenkielistä ohjelmaa tai englanninkielistä, kun sitäkin ymmärrän. Jos lukisin telkkarin ollessa kovalla terveystietoa, voisin kirjoittaa kokeeseen kotikadun jakson kokonaan, mutta se asia josta oiekasti pitäisi kirjoittaa jäisi kirjoittamatta, sillä en muistasi siitä yhtään mitään. Vihaan sitä, sillä ihan sama mitä muuta kirjaa luen niin saa tapahtua mitä vain niin en kuule, näe tai tunne yhtikäs mitään. Mutta kun otan käteeni koulukirjan niin tuntuu kuin kuuloni terästyisi ja voisin kuulla jopa hyöhenen putoavan lattialle. Korvatulpat on hyvä keksintö, mutta niidenkin laittamisessa menee oma aikansa. Minulla on kyllä hetki aikaa lukea ennen koetta ja toivon sen hetken riittävän läpi pääsyyn ainakin.
Ruotsin kirjoituksista puhuminen saa ihoni kananlihalle, mihin minä olenkaan itseni sotkenut? Oikeasti mihin ihmeeseen minä olen oikeasti ilmoittautunut?! Mutta asia on otettava siltä kantilta, että jos se valkoinen lakki päätäni halua koristaa niin se ei sitten halua. (Ja juuri nyt keksin yhden jutun jonka olisin voinut laittaa siihen gallerian juttuun.. myöhästä tosin nyt..) Vihaan sitä kun tätini kysyy, että millaiset kengät tai millaisen puvun otat sitten ylioppilasjuhliin. Entäs jos niitä ei tulekaan, mitäs sitten? En tiedä haluanko olla ylioppilas. Mitä minä sillä valkoisella hatulla teen? En yhtikäs mitään. Haluan tämän piinan olevan jo ohi!
Minä haluan mennä ulos ja tutkia maailmaa rauhassa ja ilman minkäänlaisia velvotteita ja odotuksia. Haluan nukkua pitkään ja valvoa myöhään ja herätä aikaisin ja mennä aikaisin nukkumaan. Haluan olla onnellinen ilman velvoitteita. Haluan tuntea syksyn kirpeyden ja villasukkien lämmön. Haluan leikkiä kissojeni kanssa. Haluan tehdä läksyjä ajatuksella. Haluan siivota silloin kun haluan. Haluan tehdä postikortteja ja laatikoita. Haluan kuunnella musiikkia illat pitkät ja löytää sen rakkausbändin. Haluan viettää leffailtaa yksin tai yhdessä.
Eilen ihan vahingossa löysin hakusanoilla black and white mitä ihanempia kuvia! Siellä oli vaikka minkälaisia. En siis ole itse näitä kuvia ottanut tai tehnyt vaan ne on löydetty netistä. (Tällä toivon välttäväni haasteen tekijänoikeuden rikkomisesta. :) )
En ole vielä täällä kertonut ihanasta paketista, joka minua odotti maanantaina meidän postilaatikossa. Kesällä tilasin kaapelikaupasta hubin, joka ei toiminutkaan, mutta vasta viime viikolla sain lähetettyä sinne viestiä ja maanantaina minua odotti uusi, entistäkin ehompi hubi ruskeassa kirjekuoressa. Voi että olin onnellinen! Parasta elektroniikkaa mitä olen ostanut, joskin melko ainoaa sellaista :)
Mutta nyt minä taidan menn pesemään kasvoja sen jälkeen.. en tiedä mitä tekisin, ehkä menen nukkumaan, väsyttää vähän ja pitää kerätä voimia huomiseen päivään.
Heihei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti