Elämän kiertokulku se vain on

Minä oon ihan sekasin näistä päivistä, tuntuu ihan lauantailta, vaikka ei oo. Huomenna on sitten sunnuntai ja sunnuntaina on jokin muu päivä, kenties maanantai.. Ehkäpä pysyn mukana päivissä ku kirjotan tänne.. 

Kattoin äsken Inceptionin kun kottiin tulin Naxien luota. Tai no yritin katsoa Avataria, mutta kun kone ei halua näyttää siihen tekstejä niin kyllästyin kattomaan sitä. Pitää kohta yrittää tiirata sitä kuulokkeiden kanssa, että kuulis jotain ja ymmärtäs siinä samalla. Pitäis varmaan opetella lukemaan huulilta engalnniks. Mutta sen pienen hetken ajan ku kattoin Avataria niin olin koko ajan kysymysmerkkinä. Mitä hemmettiä sen leffan ohjaaja tai kuka tahansa, on ajatellu kun on sitä kässäriä lukenu, saanen kysyä?! No ehkä se lukeutuu samaan sarjaan kuin kirjoista tehdyt leffat, jotka ovat perseestä. 

Sillo ku katoin sitä Inceptionia niin äiti vaan yhtäkkiä huus että tule kattomaan! No minähän menin kattomaan ja sain kuulla, että Figarolla on ihan elävä hiiri käsittelyssä, jota se ei ole tuonut ulkoa. Hienoa, meillä juoksentelee hiiriä pitkin lattioita. No Figaro sai sen hiiren ahdistettua kylppäriin, jonne minä ne kaksi lukitsin, mutta Figaro halusi kohta pois niin minun piti kantaa se hiiri ulos. Luulin, että se hiiri olis ollu kuollu, mutta ei. Ulkonakun yritin laskea sitä hiirtä maahan niin se tarras sormeen kiinni, ei sillä, että olis jotain hiiriä vastaan, mutta se tarras kiinni! Ja Figaro sitte leikitteli sen kanssa siellä pihalla, päästi karkuun ja otti taas kiinni ja sitä rataa. Kissat on kamalia petoja, ihan surku kävi sitä hiirtä kohtaa, mutta mitäpä minä sille olisin voinu tehä muutako tappaa sen. No ehkä se olis säästäny vähän sen hiirosen tuskia, mutta en minä oikeen mitään eläviä olentoja tollalailla voi mennä tappamaan. 

Olis kameralla varmaan jottain kuvia tänne, mutta ku kamera on tuolla enkä jaksa lähtee sitä hakemaan, niin laitan niitä sitten huomenna. Ajatella kerranki lupaukseni pitää, koska minun on pakko kirjoittaa huomenna. Jännittävää. Todellakin juu. 

Varpaita paleltaa.. Mutta ei onneks niin paljoa ku päivemmällä, sillo ku tultiin sieltä jäältä. Sillo kyllä palelti ihan jalkoja ja varpaita. Mutta onneks nyt ei palella jalkoja kun ei ole ketään märkää ja kylmää makaamassa sylissä. Ja Tupunakin vaan kiusaa minnuu koko ajan pomppimalla sinne tänne, minne ei sais. 

Ehkä minä huomenna saan ajatuksia enemmän kasaan kuin nyt..