Kuinkas nyt kävikään

Äänekosken liikennejärjestelyt oli ihan perseestä. Ensinnäkin siellä ei oikein tienny, että missä saa kävellä, onko kenties jalkakäytävällä vai käppäiletkö keskellä ajotietä. Ja sitten siellä oli liikennevaloja, mihin ne niitä tarvitsi? Voi jösses, myö pönötettiin Nakin kanssa aina vaikka kuinka kauan niin valoissa ku ne ei voinu vaihtua, vaikka nappia painettiin. Ja sekin oli jännä kun piti keskustan läpi ajaa sieltä pois. No eipä siinä mitään, Nakki selviytyi tosi hyvin siellä :) Ihmeellisintä oli kyllä se, että mapsi näytti meille poistumisreitin, johon kuului U-käännös vilkkaimman tien kautta.. Oooo, niin ja kun myö Urpån kanssa käveltiin siellä keskustassa, kun Nakki oli ajamassa, niin ihmiset päästi meijät kadun yli, mutta kun myö Nakin kanssa käveltiin, niin kukaan ei päästäny meitä ylite.. Hassua :D

Meinasin olla kertomatta äitille tuosta Äänekosken reissusta, mutta kun pitihän minun saada ne rahat niistä karkeista. Tosin olisin voinu vaan sanoa, että anna 12 euroa luokan tililtä, mutta en tajunnu sitä heti, vaan annoin sen kuitin jaa tajusin vasta sitte, että äiti näkee siitä millo, mitä ja mistä. Niinpä, mutta onneks äiti ei tiijä minun lukkaria, niin ei se tiijä, että otin omaa lomaa äikän tunnilta.

Livillä on menossa joku ohjelma, jossa on todella kiukkuinen pikkukoira Stan. Se on sulonen, mutta kiukkuinen. Sillä on ongelmia, mutta tuo ukkeli yrittää (ja varmaan kyllä onnistuukin siinä) kouluttaa sitä. Koirakuiskaaja on ohjelman nimi.  Baby Girl on sellanen Bonon korkuinen, mutta ei ollenkaan yhtä pörröinen koiranen. No eipä ne nimet aina vastaa ulkonäköä.

Miks kukaan ei ole kissakuiskaaja? Figaro saattais tarvita sellasta. No nyt se kyllä nukkuu oikein nätisti tuolla sohvalla, mutta äsken oli kamalaa teinikapinointia. Minä en tajua miksi Figaro ei voi tajuta sitä, että kun se naukasee niin se pääsee ulos. Ei sitten millään voi tajuta, vaan pitää raapia ikkunaa ja riehua.

Vähänkö oli muuten pelottavaa kun istuttiin siellä autokoululla Urpån kanssa ja sitte siitä meni paloauto ohitse ja se ikkuna, joka oli sinne kadulle päin ja minun selän takana rupes tärisemään ihan kunnolla. Tuntu ihan siltä, että kohta on jokin tulee siitä ikkunasta läpite. Se oli oikeesti pelottavaa, varsinki ku Urpå, se toimistonainen ja ne kaksi autokoulun ukkoa vaan tuijotti ikkunasta ulos. Mutta onneks sillä paloautolla oli kiire johonkin muualle onnettomuuspaikalle, niin se ei tullu minun selkään.