Suutarin pitäisi pysyä lestissään

Kello 8:14 Koulukirjasto
Tämä on se ihmeellinen aika päivästä, jolloin koneen kello näyttää oikeaa aikaa! Yleensä se on ihan päin puuta, heittää viidestä kymmeneen minuuttia. Nyt se on ehkä jäljessä muutaman sekunnin. Tosin en kyllä ole varma onko se aika mitä netistä katson niin ihan vissin oikea, mutta onko kenelläkään oikeasti tietoa paljonko kello on. Siis ihan virallista tietoa, voiko joku mennä sanomaan, että joo kello on nyt yhdeksän ja se sitten ihan oikeasti on. Ajatella, että LA:ssa on vielä eilinen. Se on kyllä tuolla maapallon toisella puolella, mutta silti. Kello on siellä nyt puoli yksitoista, sama aika jolloin menin eilen (eli siellä tänään) nukkumaan ehkä. En oon yhtään varma monelta menin koska en kattonu kelloa, mutta luulen menneeni..

Nyt pitää ruveta tekemään jotain järkevää, kuten koulujuttuja ja toteuttamaan listaa, jonka eilen kirjotin. Harmi vain, että osa listan kohdista vaatii erinäisten ihmisten läsnäolon. No kyllä heitä kohta alkaa tänne tulemaan ja osa on jo varmaankin tällä, mutta tunnilla/tunneilla, joten en voi mennä heitä häiritsemään.

Kello 9:35 Koulukirjasto
Viime tunti meni melko nopeaan kun kirjoittelin uskonnon muistiinpanoja puhtaaksi konella. Ja kuuntelin samalla nuita satunnaisia ääniä tuolta seinän takaa, kun enkku ysiläiset kattoo Inceptionia. Harmi vaan, että sieltä kuuluu lähinnä melko dramaattista musiikkia ja välillä sekavaa huutoa. Minä en kyllä muista, että leffassa olisi ollut noin dramaattinen musiikki mutta voi olla, että en ole kiinnittänyt siihen sen kummempaa huomiota, kuten yleensäkään.

Suunnittelin tässä kirjoittavani enkun ainetta mutta kun en oikein tiedä mistä kirjoittaisin, koska en ole varma, että olenko tajunnut ne aiheet varmasti oikein, joista voisin kirjoittaa. Juu, tiedetään, että kymmenen vuoden englannin opiskelulla pitäisi osata jo tuollaisia mutta minä kun en voi mennä äidinkielen kokeessakaan vannomaan, että tiedän mistä pitää kirjoittaa. Näin se vaan on, kaikki ei vaan osaa. Siksi on hyvä, että minulla on kaksi virallista sanakirjaa apunani, josta toinen saisi saapua jo. Tiedän, tiedän, olet nukkumassa tällä hetkellä, minä odotan siihen kunnes sinulta virallisesti alkaa koulu ja pääsen sitten kyselemään sinulta kaikkea.

Hänen ei-niin-kuninkaallisella korkeudellaan on ilmeisestikin vapaatunti ja todistetusti kova ääni, joka kantautuu seinien läpi. Hienoa. Olisi kätevää osata taito, jolla voisi laittaa korvat kiinni tai pois päältä. Tosin siinä on sitten se vaara, että jos joku muu puhuu sinulle niin sinä et sitten kuule sitä, mutta kuitenkin. Valikoivan kuulon lakikaan ei tässä kohden päde. Ainoa keino on olla kuuntelematta mutta kun minä niin kovasti tykkään muiden ihmisten salakuuntelusta (ja vakoilusta). Elämä julma, matikka pitkä.

Ette ikinä arvaa mikä tai kuka ajoi tuosta äsken ohitse!? (Kello 9:53) Poliisiauto! Ajatella, että poliisiauto. Näkeehän niitä aina silloin tälllöin mutta harvoin. Tosin sillä studiamessureissulla melkein koko ajan näky poliisiautoja ja sitten sillo pari vuotta meijän pihassa näky aina silloin tällöin poliisiauto. Minä en kyllä kuunnellu aamunavausta, että josko se poliisiautonen on tullut tänne vierailulle tai jottain.

Kuten ajasta taas huomaa niin minä olen jäänyt haahuilemaan kaikkialle muualle kuin tämän kirjoittamiseen.. Pitäisi kirjoittamaa aina kerralla tietty aika, jotta voisi sitten tehdä taas jotain tärkeää, ei sillä että tämä ei olisi tärkeää mutta jotain muuta tärkeää.

Yks juttu pitää vielä kirjottaa. Äsken ku vilkasin kelloa ja huomasin sen olevan melkeinen kymmenen niin tajusin, että kohta pääsen syömään, siitä sitten muistin Urpån psykan tunnin, josta muistuikin mieleen Tanja. On sa hassua miten "pitkälle" pitää mennä, että muistaa jotain. Sillä jos en olisi ajatellut ruokailua niin en olisi muistanut Tanjaa. Nyyyt minä menen

Kello 12:00 Edelleenkin koulukirjasto
En ole tainnut tehdä yhtikäs mitään järkevää sitten edellisen kellonaikakappaleen jälkeen. Toisaalta olen kyllä käynyt syömässä, lukenut kirjaa, jota ei ehkä pitäisi lukea, pyytänyt Tanjalta sitä valokuvaa, näyttänyt Tanjalle freskokuvaehdotukset ja pitänyt tietovisan Nakille. Eikös sekin ole jotain? Olen myös auttanut Arttua läksyissä etsimällä lyhyen matematiikan yotehtävien vastauksia. Olen ollut jotenkin hyödyksi, ehkäpä.

Tekis mieli mennä käymään kylällä, jotta olis edes jotain muuta tekemistä mutta ei minulla sinänsä ole sinne mitään asiaa. Ehkäpä vain rupean lukemaan taas sitä kirjaa ja teen ensi tunnilla jotain mielenkiintoista ja kouluun liittyvää (tuskinpa)

Kello 17:46 Kotona
Muutama tovi on tuosta viime kellonaikakappaleesta vierähtänyt. Samalla on paljon muutakin vierähtänyt ohitse, kuten minun ja Urpån ei-niin-lupaavasti alkanut kauppareissu (minä unohdin kengät luokkaan ja jouduin ne sieltä hakemaan kesken Katjan matikan tunnin, vähän ajan päästä Urpå poukkoili sinne sisään hakeakseen tuntilistan ja verokortin. Katja oli varmasti iloinen), tylsä vapaatunti, äidinkielen tunti (kirjoitettiin tekstitaidon vastauksia, sain jopa kolme pistettä, eli minulla on jotain toivoa), puolituntinen kirjastossa ihmetellen miksi joku älykääpiö ei voi viedä roskia roskiin vaan jättää roskansa hyllyyn, kotimatka mummolassa pysähtyen. Niin lyhyessä ajassa ehtii tapahtua vaikka kuinka paljon.

Sitä minä en oikeasti tajua, että miksi ei voi viedä niitä roskia roskiin jos kerta sellainen on olemassa. Ja kuka ihme syö pilttipurkkeja ellei ole pieni lapsonen. Tai no makunsa kullakin mutta minä en tykkää niistä yhtään, kamalaa moskaa. Ja pilttipurkkien syömisellä tarkoitan sitä sisältöä, en niitä purkkeja, jos joku niin taas luuli.

Kello 18:50 Kotona
Olen saanut valmiiksi äidinkielen tekstitaidon vastauksen korjaamisen ja nyt varmaan seuraavaksi pitäisi syventyä lukemaan uskontoa kerrankin. Varsinkin kun Vepsäläinen sanoi kyselevänsä, toivottavasti suullisesti. Niin, että jos sattuu minulta jottain kysymään niin osaisin edes jotenki sinne päin vastata.

Tein äsken kanasalaattia, johon laitoin herneitä. Oli lähinnä vedentuhlausta se homma, kun ensin keitin herneet ja sen jälkeen ne piti jäähdyttää kylmän veden alla. Tosin keitin makaronit siinä samassa vedessä missä ne herneetkin, sen verran ajattelin.

Kello 21:00 Kotona
Mitä maagista on tässä päivässä? Ei edes päivämäärä ole kovin maaginen, 11.1.2011 . No onhan siinä enemmän ykkösiä kuin laki sallii mutta muuten..? Minä en vaan tajua. Paljon maagisempaa olisi jos olisi 11.11.2011 . (Siinäkin enemmän ykkösiä kuin laki sallii..voih) Tai sitten 11.02.2011 . Kohta joku äkkää tuon, on luultavasti tajunnut ja siiitä tule uusi hieno päivä syntyä, mennä naimisiin ja niin edelleen.

Se uskonnon lukeminen jäi, koska äiti päätti katsoa telkkaria ja minä en pysty keskittymään silloin, kun jään kuuntelemaan sitä mitä sieltä tulee. Mutta onneksi voin lukea iltalukemiseksi sitä. Se Missä lapset ovat? (Where Are the Children?) loppui äsken. Onnellinen loppu, kuten voidaan olettaa. Sinänsä vähän hassua, että kaikki odottavat onnellista loppua ja sitten kun se tulee niin ollaan pettyneitä. Ja sitten kun onnellinen loppu ei tulekaan niin ollaan pettyneitä. Tosin tuossa Jäämaan viimeisessä taistelussa oli surullisen onnellinen loppu, kun Oksan Noitaisä kuoli. Se oli surullista.

Niinpä niin. Tänään on taas tällainen tyhmäpäivä jolloin ei tule telkkaristakaan yhtikäs mitään. Blyääh. Jotain rakentavaa on keksittävä, vaikka kyllä houkuttelisi mennä ajoissa nukkumaan niin se ei tule onnistumaan kun en kummiskaan saa unta ennen normaalia nukkumaan menoaikaa. Miten ihmeessä kissat pystyy siihen, nukkumaan koko päivän, huolta vailla huomisesta? Ollapa kissa..