Heräsin seitsemältä, kirosin sitä, että iskän pitää lähteä juuri sunnuntaina, puin vaatteet ja niin edelleen. Kaheksan aikaan me sitte lähdettiin Kuopioon (taas), väsytti ihan kamalasti matkalla ja kun päästiin moottoritielle, niin tuli paniikki, koska epäilin sitä, että osaanko kotiin takaisin. No onneks iskä neuvo miten ajetaan Siilinjärven kautta kotio. Hyvä kun iskäkään ei ole käyny ku vaan kerran Kuopion lentokentällä, niin ei oikein tienny, että mihin siellä lentokentällä pitää mennä, mutta eipä siinä. Iskä jäi siinä poijes ja minä lähdin etsimään tietä takaisin risteykseen, jossa luki Siilinjärvi. Onnistuneesti pääsin takaisin moottoritielle. Hyvä ku joka kerta kun tuli liikennemerkkejä vastaan, niin vauhti hiljeni kun piti ehtiä lukemaa, että missä kohti pitää kääntyä. Ja sitte ku minun liikennemerkki, jossa luki Viitasaari, Nurmes ja noin puolisen kymmentä muuta paikan nimeä tuli, niin hirveä lauma autoja tuli sinne kanssa. Ja minä jouduin ekana siihen Viitasaarelle päin menevään risteykseen ja siinä oli liikennevalo. Enkä ollu ihan varma oliko sen minun valo, mutta tais se olla. Pääsin siitäkin onnistuneesti, jee! Sitten en liikennevaloja nähny. Hieman masentava ajatus oli se, että eräässä kyltissä luki Viitasaari 114 . Ei tarvinnu ku ajaa vaan suoraan ja suoraan ja suoraan.
Pielavesi, (karttula/tervo-kyltti) Keitele menivät ohitse ja minä vain jatkoin matkaa. Pohdin muuten Keiteleen kohdalla, että miten ihmeessä me päädyttiin Puttaalle, jos ajettiin sillo yhden kerran tuota samaa kautta kotiin sieltä Keiteleeltä. Ilmeisesti ei ajettu. Ja jos ajettiin, niin miksi me ei käännytty Toulaudelle? Hassua. Ette arvaa kuinka iloinen olin kun näin Suovanlahti -kyltin. Siinä vaiheessa olin jo ihan varma, että ajoin siitä tienhaarasta ohite ku Viitasaari läheni ja läheni. Mutta en ajanutkaan ja tunnistin jopa sen risteyksenki! Ja sitte päädyin päällystetylle pikkutielle. Sitä ei ollu kunnolla aurattu ja sitten se kirottu aura-auto tuli minua vastaan. Minä kun juuri olin miettiny, että minkähän takia tällä minun puoleisella ajokaistalle ei ole aurattu nuita ohitussysteemejä, mitä lie. Ja sitte se aura-auto tuli vastaan. Se oli hieman pelottavaa, koska olin ihan varma, että nyt lähtee autosta muutama pellin pala sen auran mukana, mutta ei onneks lähteny, vaikka läheltä se meni. Se tie kun on talvella melko kapeahko, kyllä siinä mahtuu autot menemään vierekkäin, mutta sitten kun tulee tuollanen aura-auto vastaan niin huhhuh. Enkä ees meinannu nähä mittään ku oli niin paljon sitä lunta ja se oli niin valkosta, että vähän sotki ku yritti etsiä penkan ja tien rajaa. Onneks en pysähtyny penkkaan, sillä en ois varmaan päässy siitä pois ollenkaan.
Tuo Toulaudentie vai Mäntyläntie? Toulaudentie sanoo maps. Niin Toulaudentie on melko mutkikas ja mäkinen. Ensin minun piti kiivetä mäelle (ja tietysti siinä oli mutkia enemmän kuin tarpeeksi ja koko ajan piti pelätä sitä, että sielä tulee auto vastaan) ja sitten piti laskea se mäki alas. Olette varmaan huomanneet ohi ajaessanne sen korkean mäen, joka nousee 2.5 km ennen Suovanlahtea sinne taivaisiin? Ajellessani kotiinpäin näin myös Urho Kekkosen synnyin kodin Lepikon torpan (meidän kesken Lerpan) tieviitan. Siitä tuli mieleen se meidän Iisalmen reissu. Ehdin myös matkalla kirota moneen otteeseen sitä miksi en ottanut kameraa mukaan, koska oli tooooosi nättiä. Ja näin punaisen auringonkin, se oli oikein kaunis. Mutta en edes kotiin ehtinyt niin kaikki se valkeus ja valoisuus katosi ja tilalle tuli harmaa. Joka sekin oli kaunista, mutta olis ollu kiva ottaa kuvia sillo ku aurinko vielä paistoi kunnolla.
No pääsin kotiin onnistuneesti ! Hyvä minä. :) Sittenpä minä söinkin ja lueskelin kirjaa hetken ennen kuin painuin pihalle riehumaan. Ensiksi kaivoin potkurin lumihangesta, siis kirjaimellisesti kaivoin. Sitten lapioin potkuriparkin ja tein Tupunalle ja Figarolle portaat tuohon ikkunan alle. Heittelin siis ne ylimääräiset lumet vaan tuohon, niin ne pääsee sisällekin jos tuo ikkunalauta luistaa ( Olisittepa yhden kerran nähny ku Figaro yritti tulla sisälle ja sen tassut ei pitäny tuossa peltisellä (?) ikkunalaudalla. Se vaan möllötti etutassut ikkunalaudalla ja takatassut hangessa ja tuijotti sisälle. Eikä auttanu muu ku nostaa se sisälle. Se oli niin sulonen. ). Sitten piti sulatella niitä potkurin jalaksia, jotta saisin ne mustat mötisköt paikoilleen. Vähän aikaa jaksoin sulattaa käsin, mutta kädet jääty melko nopeasti, niin oli pakko hakea kuumaa vettä ja sillä sitte sulattaa. Sitte ne jalakset piti vielä kuivata, hirveesti lähti ruostetta niistä. Sen jälkeen piti änkeä ne mustat jutut niin jalkoihin. Se oli vaikeeta, mutta onneks äiti keksi hyvän keinon niin saatiin ne melko pian paikoilleen. Niitä tosin piti hieman sitoa keulasta nippusiteellä, mutta muuten se onnistu hyvin. Samalla ku testasin potkuria niin piti viedä mäelle tölkit, kävin siinä samalla sitten Paulan luona pyytämässä edellisvuosien tuntilistoista kopiot. Sen jälkeen tulinki kottiin ja peitin auton ja testasin potkuriparkkia ja hyvin toimii. Olen minä aika epeli :D
Sittenpä olenkin siivonnut huonetta ja hieman uudelleen järjestellyt (vain siirtänyt tulostimen). Nyt näyttää siltä miltä pitäisi aina näyttää. En ole kyllä ehtinyt tehdä mitään muuta. No kirjoittanu tätä, mutta mitään muuta. Tämän kirjoittamiseen on mennyt varmaan jo ikuisuus. (Äsken piti leikkiä nuiden kuvien takia.. ) Kohta pitääkin siirtyä tekemään jotain muuta. Mutta ei ihan vielä, haluan nauttia vielä hetken tästä tekemättömyydestä. Harmi vaan, etten ehtinyt katsoa sitä Salamavarasta.. Toisaalta telkkarista ei tule mitään hyvää leffaa tänään, niin voisin katsoa sen ennen kuin menen nukkumaan. Täytyy kyllä aloittaa se jo ennen yhdeksää, että pääsen hieman aikaisemmin nukkumaan. Eli siis nyt on ruettava tekemään jotakin, jotta voin rauhassa sitten katsoa sen leffan. Adios!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti