Neljäkymmentä sodan vuotta: Auringon valtakuntaa ei tuhota helposti. Vuonna 1572 espanjalaiset valloittajat, konkistadorit, saivat kuitenkin eräänlaisen voiton ryöstettyään kaiken Machu Picchun kullan. Tämä inkojen kaupunkilinnoitus yli 2 400 metrin korkeudella Perun Andeilla oli ehtinyt olla olemassa vain vähän alle sata vuotta. Rakennuttamalla Machu Picchun Pachacutec eli Se joka mullistaa maailmanjäsjestyksen halusi entistä paremmin harjoittaa Auringon kulttia. Täällä, pyhässä Urubambanlaaksossa lähellä pääkaupunki Cuzcoa rakentajahallitsija uhmasi viimeistä kertaa Andeja ja maailmaa pystyttämällä temppeleitä ja hallitsijanpalatsin, asumuksia ja varastoja. Vuorenrinteelle hän rakennutti viljelypengermiä. Mutta kaikki oli lähes turhaa: pian hänen valtakuntaansa laskeutui lopullisesti yön pimeys.
Machu Picchu on ennen kaikkea inkojen linnoitus, jonka piti olla valloittamaton. Se on rakennettu korkeuksiin kotkien asuinalueelle, jossa sitä hallitsee Huyana Picchun paljas kallio ja ympäröivät Urubamban rotkot. Se on arvoituksellinen kaupunki, osa inkakulttuuria, mutta samalla yksi sen viimeisistä ilmentymistä. Espanjalaiset valloittivat Perun vuonna 1532, viimeiset inkat vetäytyivät Vilcabamban vuorille, ja Machu Picchu toimi luultavasti heidän viimeisenä puolustustukikohtanaan 40 vuotta kestäneen sodan aikana. Vuonna 1572 viimeisen inkahallitsijan poika Túpac Amaru mestattiin Cuzcossa ja konkistadorit tuhosivat Machu Picchun ryöstäen kaiken löytämänsä kullan. Linnoitus ja pieni kaupunki raunioituvat ja jäivät kasvillisuuden armoille, enää ei harjoitettu vainajien ja Auringon kulttia, jotka olivat inkakulttuurin ydinaluetta. Tällä kertaa voiton peri mahtava Amazonian sademetsä, jota inkat eivät ole koskaan kyenneet valtaamaan.
24. heinäkuuta 1911 saapui joen laaksoon uurtaman meanderin yläpuolelle retkikunta, jota johti kaksi perulaista, talonpoika Melchor Arteaga ja kersantti Carraso ja heidän kintereillään seurasi retken alullepanija, amerikkalainen tutkimusmatkailija Hiram Bingham, joka halusi löytää inkojen viimeisen kaupungin. Perulaiset eivät uskoneet löytävänsä kaupunkia täältä, mahtavien vuorten keskeltä, jotka he uskoivat tuntevansa. Vähitellen he löysivät rakennuksia: Kolmen ikkunan temppelin, päätemppelin ja pyramidin, jonka huipulla oleva veistetty kivi Intihuatana, auringon kiintopiste, oli kenties ollut jonkinlainen aurinkokalenteri. Kauempaa he löysivät puoliympyrän muotoisen Torreon, joka oli Auringon temppeli ja jonka krypta oli ilmeisesti varattu hallitsija Pachacutecin muumiolle. Hallitsijan piha suurine teransseineen sijaitsi vielä hieman kauempana. Toisaalla sijaitseva asuinalue käsitti 150 asuintaloa paksuine seinineen. Edelleen löytyi temppeleitä ja pyhäkköjä kuten esimerkiksi kondorin pyhäkkö, jonka kaksi kivipaatta esittivät linnun siipiä. Machu Picchu oli selvästikin linnoituskaupunki, siellä ei luultavasti koskaan ollut kuin tuhat asukasta, muttaa pappien ja uhrimenojen suorittajien määrää saamme vain arvailla.
Machu Picchu oli unohtunut vuosisadoiksi ja saanut nimen kadotettu kaupunki, mutta Binghamin löydön jälkeeen se ei enää ollut sitä, vaan siitä tuli koko Etelä-Amerikan näyttävin arkeologinen kohde.
Machu Picchussa on kolme osaa: uskonnollinen, sotilaallinen ja asuinalue. Kaikki ne on rakennettu kahdelle jyrkälle huipulle. Etelän puolella sijaitsee itse Machu Picchu, Vanha vuori, ja pohjoisen puolella Huyana Picchu, Nuori vuori. Suurin osa rakennuksista on sijoitettu nii, että aurinko paistaa sisään ikkunoista kesäpäivänseisauksen aikaan. Koko paikka on itseasiassa suunniteltu auringonkierron mukaisesti kunnianosoituksena jumalana pidetylle Auringolle.
Kuvalähde: Wikipedia
Lähde: Maailman kiehtovimmat paikat, Valitut Palat 2008
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti