Tänään on ollut melko jännä päivä. Oli sen äidinkielen preli, josta lähdin käskyjen vastaisesti jo puoli kaksitoista, hyvästi hyvä arvosana. Sen jälkeen vain olin koululla kunnes Nakin kyyti tuli ja lähdin sitten minäkin. Heitin siinä samalla Urpån kauppaa. Urpån mennessä kauppaan, minun piti juoksin (korkokengillä) mummon kiinni, kun se käppäili siellä kylällä. Sitten piti raahata yhden toisen mummon ostoksia, käydä tankkaamassa, kipittää kauppaan ja vihdoin päästiin kotia kohti. Matkalla tosin piti pistäytyä siellä toisen mummelin luona.
On se kumma, kun eräs papparainen (itseasiassa pennasen veikon pappa) soittaa mummolle joka päivä ja eikä sitten voi puhua mummolle mittään. Tänäänki se papparainen soitti varmaan tuhat kertaa, vaikka mummo sano sille, että se (mummo) on kylällä ja että soitellaan sitten iltapäivällä. No kun kotiin päästiin niin papparainen soitti kahdesti ja mummo huuti sille niin, että talo kaiku. Eikä mummo siks huutanu, että olis ollu vihanen tai jotain, mutta kun mummon vastas siihen puheluun niin se papparainen ei puhunu mittään mutta muuta melua kuulu. Joko se äijä ei kuullu sitä huutoa (minä kyllä kuulin varsin hyvin) vai oliko se tiputtanu sen puhelin lattialle. En ymmärrä vanhoja ihmisiä.
Kotiin ajaessa minun piti "oikasta" Silon kautta, koska en jaksanu ajaa lumiauran perässä koko matkaan kotiin asti. Tosin en kyllä tiijä mihin asti se aura ajo. Minun tuurilla se ajo kummiski vaan kotiinsa asti, eli noin 500 metriä sen jälkeen kun minä olin kääntynyt pikkutielle.
Ja kun pääsin kotiin, niin minun piti mennä heti auramaan pihaa tai itseasiassa tienvartta, jotta äiti pääsee pihaan. Se oli taas niin korkea, että mersulla ei välttämättä ois päässy siitä pihaan.
Eilen minä sain tehdä suuren työn, kun yritin saada fordia liikkeelle. Se oli ollu viikon käyttämättä tuossa meijän pihassa ja ilmeisesti pyörät oli jäätynyt ja pyörien alle oli kertyny lunta. Minun piti eestaas, jotta pääsin pois siitä paikalta. Ja sitte piti käydä ajelulla, jotta se moottorilämpenis. No minun oli tarkoitus ajaa tuo levikkeen lenkki, mutta en onnistunu kääntämään autoa tarpeeks ajoissa, jotta se olis kääntyny sinne, joten piti sitten ajaa kiviniemen tietä. Ja kaiken kukkuraksi en nähny ikkunoista mitään, kun ne meni huuruun, eikä lämmitin ehtiny lämmittää tarpeeks nopeasti. Enkä nähny peruutuspeilistäkään mittään, ku unohdin putsata takalasin. Ja koska en uskaltanu laittaa käsijarrua päälle, niin piti ajaa sitä tietä sen verran, että se auto ei nää liukunu eteenpäin, jotta pääsin puhistamaan sen takalasin. Ja sitten piti peruuttaa koko matka takaisin tielle. Onneks ei tullu autoja ja se kiviniementie on suora siitä kohden mistä piti peruuttaa. No selvisin hengissä siitäkin. (Ja kaiken tämän tein korkkarit jalassa, ensimmäistä kertaa elämässäni, ennen ei oo ollu sellasia korkkareita, joilla olis voinu ajaa autoa.. Intressant. ) Ja huom. oli pimeää, eikä punaoranssit katuvalot ole kovinkaan hyvän tarkkaan hommaan..
Joku nainen telkkarissa sano äsken, että Toronto herää henkiin kesäkuukausina, sillo on paljon ihmisiä kaduilla ja on ravintoloita ja kauppoja. Eikö niitä kauppoja ja ravintoloita sitten ole talvikuukausina ollenkaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti