Kansallinen hätäkeskuspäivä

Tekstitaidosta sen verran, että minulle tuli yhdessä vaiheessa kamala paniikki. Olin just saanu tehtyä sen kakkostehtävän kun luin uudestaan sen tehtävänannon ja menin ihan paniikkiin siitä, että vastasinko kysymykseen oikein, kun minä vaan selitin siitä tekstistä kaikki kaksi sivua. Oli ihan pakko mielen rauhan säilyttämiseksi kommentoida sitä ympäristöä missä se teksti on julkaistu. Siis sitä sivun kuvitusta. Ja vaikka käskin itseäni lukemaan ne vastaukset vielä kerran, en pystyny lukemaan sitä kakkosvastusta ollenkaan.

Mutta eipä niistä sen enempää, siirrytään tärkeämpiin aiheisiin, kuten minun kynsiini, ne lohkeilevat. Ja sekös se vasta ärsyttävää onkin! Varsinkin silloin kun kynsi katkaa juurta myöten, se sattuu. 

Vein tänään Urpån kotiin ja siellä oli ihan liikaa autoja pihassa, joten en voinut ajaa sitä ihme kieppiä kuten normaalisti. Jouduin sitten peruuttelemaan.. Niinpä niin, ajoin vähän liian vähän sitä tietä sinne toiselle talolle ja sen seurauksena peruutin penkkaan ja sitten piti ees taas autoa heivata että pääsin kääntymään. Urpålla tuntui olevan hauskaa minun kiroillessa ja väännellessä rattia. Uhkasin, että seuraavan kerran (jos sitä koskaan tulee) jätän Urpån tuonne tielle ja ajan Konnenveden kautta kotio. Vihaan peruuttamista, todella. 

Loppu päivä pitikin hengailla mummon luona kun mersun ovet eivät maanantaina auenneet ja piti sitten lähteä yhdellä autolla. Kaupassa näin Hannen med poikaystävä I think.  Ja Petran ja jonku pikku pojan, joka ei ymmärtänyt karkkipäivän tarkoitusta, vaikka äiti (sen pojan) yritti sille kovasti tarjota eri herkkuja. Oppia ikä kaikki 

Loppuillan ohjelmassa olisi pöllöleffa, Come dine with me, Sydämen asialla. Ja ehkäpä Hawaii 5-0 tai House.  Eipä siinä, viikonloppuja kaikille! Ja kansallista hätäkeskuspäivää!