Sambian ja Zimbabwen rajalla Sambesi virtaa ja ryöppyää putouksina. Kuivalla kaudella veden virtaaman on 550 000 kuutiometriä minuutissa, sadekaudella viisi miljoonaa. Jokeen muodostuu yksi maailman mahtavimmista putouksista, jolla on leveyttä 1 708 metriä. Putoukselle ehtiessään vesi on virranut jo 1 700 kilometrin matkan, jonka varrella se on kerännyt voimaa ja raivoa. Putouksen pauhu kuuluu 40 kilometrin päähän. Ennen tätä vaikuttavaa luonnonnähtävyyttä Sambesi soljuu rauhallisesti kaksi kilometriä leveässä hiekkaisessa uomassaan ja muodostaa lukemattomia pikku saaria kuin vain voimia keräten.
17.marraskuuta vuonna 1855 tutkimusmatkailija David Livingstone pysähtyi lepäämään, lähistöllä hänen oppaansa ja kantajansa yrittivät keskustella paikallisten asukkaiden, makololojen kanssa. Makololot halusivat näyttää Livingstonelle jotain ja he yrittivät epätoivoisesti saada miehen veneeseen, hokien sananpartta Mosi oa tunya! Mosi oa tunya! (Mosi oa tunya on loria ja tarkoittaa savua joka jyrisee.) Livingstone onnistui ymmärtämään, että häntä pyydettiin astumaan veneeseen, mutta hän ei ymmärtänyt mitä hänelle yritettiin sanoa, kun Makololokit hokivat Mosi oa tunyaa. Hän antoi kuitenkin kuljettaa itsensä myötävirtaan, jossa veden pauhu kävi korvia huumavaksi: sellaisen pauhun voisi synnyttää vain suuri putous, Livingstone oli ensimmäinen eurooppalainen, joka näki Sambesin putoukset. Livingstone nimesi putoukset Brittilläisen maailmanvallan rakastetun kuningattaren Victorian mukaan.
Kauniilla säällä voi aistia jo kaukaa putousten olemassa olon, vaikka ei itse putouksia nääkään: putousten nostattama vesihöyry lankeaa sankkana sateena jokirotkon reunamille, ja siitä voi erottaa sateenkaaren värit. Vaikka putousten ympäristö on kuivaa savannia, vesihyöryn vuoksi sinne on kasvanut sademetsää, jossa voi kuulla apinoiden huutoja. Lintuja ei Victorian putouksilla nää, sillä ne eivät voi lentää sankan vesihyöryn vuoksi.
Tohtori David Livingstone syntyi teekauppiaan pojaksi vuonna 1813. Hän meni kymmenvuotiaana töihin kehräämöön. 30 vuotta täytettyään hän päättir ryhtyä opiskelemaan lääketiedettä ja sitten teologiaa. Hänet lähetettiin lähetyssaarnaajaksi Kiinaan vuonna 1840 ja sieltä Etelä-Afrikkaan vuonna 1841. Kymmenessä vuodessa hän sai käännytettyä vain yhden afrikkalaisen. Sen sijaan häntä alkoi kiinnostaa Sambesin jokialue, joten hän teki lukemattomia tutkimusmatkoja Afrikan sisäosiin. Vuonna 1866 hän lähti etsimään Niilin alkulähdettä. Viiteen vuoteen hänestä ei tiedetty mitään, kunnes Henry Morton Stanley löysi hänet Tanganjikajärven läheltä ja esitti kuolemattoman kysymyksensä: ”Tohtori Livingstone, otaksun?”
Ennen kohtisuoraa jyrkännettä Sambesi haarautuu lähes kahden kilometrin leveydelle veden hakiessa tietään basalttikallioiden lomitse ja muodostaa lukemattomia pieniä hiekkasaaria. Yli kaksi miljoonaa vuotta sitten Botswanassa sijaitsevan Makgadikagakin ylängön maannousu pakotti Okavangojoen suuntautumaan suoraan Kalaharin puoliaavikolle ja Sambesin tekemään mutkan pohjoiseen ja kohti Intian valtamerta. Sambesi joutui etsimään itselleen uuden uoman kovan kallioperän halki. Sen voima kasvoi asteittain pitkien rotkojen putouksissa, ja jokainen uusi putous teki joesta entistä mutkittelevamman.
Lähde: Maailman kiehtovimmat paikat, Valitut Palat 2008
Kuvalähde: http://fi.tixik.com/ , http://www.supersaver.fi , http://www.goway.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti