Suomessa taas

Olipahan reissu, sen vaan sanon. Automatkat oli kivoja, vaikka takapuoli puutuikin useampaan otteeseen. Oli siellä laivallakin kivaa. Kuvia ei ole, koska kun saan jonkun muun kameran pöllittyä, niin otan sillä kuvia. Jotenki aina välillä tuntuu, että minun kameralla pitää keskittyä kamalasti siihen kuvaamiseen. Mutta niinhän se on kaikilla kameroilla, enkä minä aina jaksa keskittyä kaikkeen. Niille, jotka oli minun mukana, ei tule tässä postauksessa mitään uutta, eli jos ette jaksa lukea, ette menetä mitään.. Ehkä.

Maanantai vietettiin suurimmaksi osaksi tien päällä. Parkkipaikan löytyminen Turun satamasta oli vaikeeta, piti ajella vaikka kuinka kaun ympäriinsä ennen kuin löydettiin vapaita paikkoja, tulipahan ainakin tutustuttua Turun sataman tarjoamiin parkkipaikkoihin, joita ei pahemmin ole. Oli hieno huomata, että Ville seuraa meijän perässä vaikka luulis, että se osais itekin etsiä sitä parkkipaikkaa, mutta eipä siinä. Sekin oli jännää, ko ajettiin sinne umpikujaan ja Villen perässäki oli joku auto, niin, että se kolmas auto tajus ruveta peruuttamaan sieltä pois, että päästään me muutkin pois. Näyttiköhän Ville sille jonku merkin, esim. peruutusvalot tms. Niin minä tekisin, laittaisin pakin päälle ja lähtisen vähän peruuttamaan, eiköhän siitä tajuais, että painu nyt hittoon sieltä takaa, ko ei täältä pääse pois.

Laivalla jouduin juomaan vihreän juoman, joka ei ollut kovin hyvää, mutta kyllä sen joi. Se punainen oli paljon parempaa, kuten myös se jääkarhu, vai mikä se olikaan. Lämmin powercow oli kanssa melko elämys, mutta sen söi kun oli nälkä.

Tukholmassa etsittiin ensin T-banaa, tai siis ei etsitty vaan seurattiin merkkejä, mutta T-bana lippuja etsittiin.  Ja kyllä me sellaiset saatiinkin. Ne oli toooosi hieno ne kortit. Miks Vesannolla ei voisi olla metroa? Tai miksi Helsingin lippuautomaateista ei saa sellaisia kortteja, vaan typeriä paperilappusia? Tosin jos käy Ärrältä tms. ostamassa sen vuorokausilipukkeen (tai 3 vkr jne.) niin saa sellasen kortin, mutta eipä sillä oikeen mitään metrossa/metroon mennessä tee, ko ei sitä tartte leimata tai mitään. (No joissain tapauksissa kyllä.) Se oli tosi hyvä systeemi se, että pitää mennä sellaisista porteista ja sillo pitää leimata, että pääsee läpi. Jotkut vaan ei oikein ymmärtäny miten ne toimi, vaikka siitä me tuhansia muita ohite, niin ei niiltä voinu kattoo.. Noo, päästiin kaikki aina läpite ja hyvä niin. Ja ne portit toimi kanssa toisinpäin, että niistä pääs poiskin, mutta sillo ei tartte leimata, se oli jännää!

Yhteen otteeseen me kruisailtiin Jennin kanssa ympäri Tukholmaa. Se oli kivaa, varsinkin kun nähtii kaikkea mitä ei nähty sillä aikasemmalla reissulla, johon osallistu koko luokka. Sitten eräs mukava nainen tuli auttamaan meidät T-banalle kun mietittiin, että mihin suuntaan olis järkevintä lähteä. Ja koska Jenni meni sekaisin onnesta tai jostain muusta, niin minun piti yrittää puhua sille naiselle englantia, mutta kuten yleensä aina kun minä sitä kieltä rupean puhumaan, niin yleensä unohdan tärkeitä sanoja tai muuta. No onneksi se nainen kyseli niin minun ei tarvinnut hokea kuin yes, yes koko ajan. Ja Jenni auttoi siinä sitten. Toki minä olisin osannut kysyä ruotsiksikin var ligger t-bana, (tosin me tiedettiin missä se sijaitsee, mutta mitään muuta en olisi osannut kysyä siltä, ko en minä pitää apoteekkiäkään tarvinnu ja bussilla jos ois menty ois eksytty) mutta ruotsinkielisten ohjeiden käyttöönotto olisi ollut asia erikseen. Right ja left on ihan selviä ohjeita, mutta höger ja vänster olis jo menny vähän yli ymmärryksen.

Tiistaina söin kaksi sämpylää. No ei siinä mitään, mutta ne molemmat oli täytetty ihan kunnolla juustolla. Toinen, minkä ostin Tukholmasta oli kyllä kinkkuleipä, mutta siinä oli vatusti juustoa niin, että mikään muu ei maistunu, eikä siinä kyllä edes ollu muuta kuin juustoa, kinkkua, voita ja salaatinlehti. Ja se toinen, minkä ostin laivalta oli voideltu tuorejuustolla. Ei hyvä banaani. Ja juustojuustoakin siinä oli kolme siivua. Mutta söin sen, koska ostinkin sen. No se oli ihan syötävää, mutta seuraavan kerran aijon katsoa tarkkaan mitä siellä leivässä on ja millä se on voideltu. Ja tänä aamuna söin tosi hyvän leivän Auran absilla. Siinä oli kinkkua, kananmunaa, salaattia, tomaattia ja voita. Okei siinä juustoa, mutta otin ne pois. Ainoa huono puoli oli se, että se oli oudosti täytetty se sämpylä: salaatti oli siinä pohjalla, sitten salaatin päällä oli toisessa reunassa kananmuna, toisessa se kinkku, tomaatti keskellä med juustot. Mutta söin sitä molemmista päistä samaan aikaan. Tai siis vuorotellen. Oli kyllä ihan hienoa huomata, että Arttu syö kaksi sämpylää siinä missä minä ehdin syödä yhden. No mikä jottei.

Puhelimenkin akku kesti ihan kiitettävästi, kun kaikki lopetti soittelemisen minulle. Kyllähän sitä ois saaanu soittaa jos ois ollu laturi mukana, mutta ei ollu. Muilla taas on ihanat Nokian telefoonit, joihin oli laturi mukana, niin niillä ei ollu väliä. Akku loppu vasta siinä vaiheessa kun soitin Koivusalosta iskän hakemaan kotiin. Pidinhän minä sitä kyllä kiinni melkein koko päivän ja eilenkin pidin kiinnni. Nyt on akku täynnä, jee. Tuossa on varmaan akku paskana, mutta en viitsi ostaa uutta kun tuollakin pärjää, jos tajuaa ottaa laturin mukaan. Ja lataa sen tasaisin väliajoin.

Mutta sitten, iskä toi tuliaisia matkaltaan, jee! T-paitoja ne tosin oli mutta tosi hienoja t-paitoja, kuten alla näkyy. Ne on kaikki aivan ihania!

 Huomenna meillä olis se englannin kirjallinen kielioppi, eikös niin? En ole lukenut siihen, koska ei ole ollut kiinnostusta oikeastaan, enkä minä mitään enää ehtisi oppimaankaan. Pitää kohta kunhan olen suihkussa käynyt niin grammaria selailla josko sieltä jotain tarttuisi päähän.