Tänään minulle soitettiin ensimmäisen kerran sieltä Tilastokeskuksesta. Todellakin, ensimmäisen kerran, ne soittaa sieltä vielä neljä kertaa, seuraavan kerran elokuussa. Jännittävää. Mietinkin, että miten se on niin lyhyt se kysely, mutta jos kerta viidesti pitää soittaa kolmen kuukauden välein (ja yksi oli puolen toista vuoden vai kuukauden), niin kyllähän siinä kyselylle saadaan pituutta. Se soittajanainen oli oikein mukava, mutta sitten kun se rupesi kyselemään niitä kysymyksiä (joihin melkein kaikkiin vastasin ei/en), niin siltä naiselta katosi persoona ja siitä tuli vain sellainen puhelin vastaaja-tyyppinen henkilö. Mutta se palautui äkkiä persoonalliseksi kun minä en oikein tiennyt mitä olisin vastannut ja se nainen avuliaasti selitti minulle, että onko jokin juttu tutkimuksen kannalta tärkeä vai ei.
Aiemmin illalla pelasin Ratatouille peliä. Repäisin nettitikun pois tuosta koneen kyljestä, mutta se mobiililaajakaista ei sitä tajunnut, niin se hölmö kuvittele olevansa päällä koko sen ajan kun pelasin sitä peliä. Ja siitä johtui sitten se, että se katkoi taas hieman mielivaltaisesti tuota nettiä, mutta asia korjaantui kun sammutin koneen ja käynnistin sen sitten uudelleen. (Ennätykseni on 2 tuntia 50 minuuttia ilman katkaisua.)
Muutama asia tuossa pelissä ärsyttää. Ensiksi ärsytti se, että en saanut sitä yhtä pirun tölkkiä mitenkään alas sieltä korkeuksista ja sitten kun vihdoin keksin kantaa toisen tölkin keittiöstä ja pääsin jopa etenemään, niin ilmeisesti siihen tuli jokinlainen väliloppujuttu, sillä yhtäkkiä alkoi loppu tekstejä tulemaan. Mutta se peli kuitenkin varmaankin jatkui, mutta siitä en tiedä koska en ole löytänyt kahta hehkulamppua, joita ilmeisesti tarvitsen johonkin ja junnaan vain paikoillani, kun en tiedä minne mennä. Mutta olen kyllä päässyt pelaamaan niitä Dream Worldeja, joissa olen saanut seikkailla eri ruokatarvikkeiden päällä ja keräillä tähtiä. Noo ehkä jossain vaiheessa selvitän mitä minun pitää tehdä ja sitten tapahtuu jotain hienoa.
Plus sekin vielä, että kaikki komennot on hajoitettu ympäriinsä näppäimistöä. Liikkuminen on tietysti wasd, mutta sitten lopuilla ei ole mitään järkeä, tärkein näppäin on erilainen erityisnäppäin jolla kaikki tärkeä tapahtuu ja se on g. Miksi? Se vain vaikeuttaa kaikkien asioiden tekoa kun se on niin kaukana. Ja sitten on minipelien näppäimet, itseasiassa en vieläkään oikein tiedä mitkä ne on. Niistä ei lue halaistua sanaa ohjekirjassa ja sitten minun pitää etsiä ne ennen kuin voin suorittaa minkäänlaisia kokkausjuttuja. Minä en vaan ymmärrä sitä logiikkaa jolla näppäimet on hajautettu näppäimistöön. Ehkä sillä on jokin tarkoitus, jota minä en ymmärrä, jokin kaikkien tietokonepelaajien koodi, jonka kaikki alan harrastajat tietää, mutta ummikoille se on hepreaa.
Loppuillan olenkin sitten selaillut lolita-blogia. Jep, luitte oikein, lolita. Ja olen tullut siihen tulokseen, että lolita on ihan hieno vaatetyyli ja kenties ajatusmaailmakin, jos sen tekee kunnolla. Eräs tietämäni lolita on ihan samanlainen kuin eräs toinenkin lolita, mutta silti se jonka tiedän ei vaikuta kovin lolilta. En tiedä mistä se johtuu, mutta jostain se johtuu. Ehkä se on vain se perusolemus tai sitten siinä on takana jotain muuta. Toisaalta onhan se tietysti erilaista olla lolita pienellä paikkakunnalla kuin Helsingissä, missä sitä sulautuu joukkoon. (Ja minä tiedän nyt syyn miksi en ole nähnyt Helsingin vierailuillani kuin korkeintaan kaksi lolitaa, olen ollut ihan väärässä paikassa! Tosin silloin kuin näin ne kaksi lolia niin olin aivan oikeassa osoitteessa.) Oli miten oli, loli on osa elämää, eikä siitä niin vain pääse eroon. (Ps. Minäkin olen ihastunut rusetteihin, helmiin, pieneen ja kiiltävää ja kauniisiin kaulakoruihin, ehkä minun sisälläni piilee pienen pieni lolita, joka pyrkii esiin silloin tällöin. :) )
Huomenna pitääkin sitten herätä aikaisin, jopa niin aikasin, että ehtii äitin kyytiin. Mutta ei se haittaa kun tietää, että on tulossa mukava päivä. Toivottavasti. Koska minulle tulee aina aamuisin (nykyään) hirveä kiire niin päätin pakata jo kaikki tavarat valmiiksi aamua varten, käsilaukku painaa ehkä turhankin paljon, mutta ei se haittaa kun tiedän, että kannan siellä aarretta. Mutta se on tältä erää huomiseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti