Takaisin kotiin päästyäni en ollut enää yhtä uninen kuin lähtiessä, joten kulutun kymmenisen minuuttia pelaillen tetristä ja tukehtuen kuumuuteen ja päätin sitten, että nyt nukkumaan. Yö oli vähän katkonainen, jossain vaiheessa olin sitä mieltä, että peitto joka päälläni oli, oli itse tekemäni ja se toinen piti heittää pois. En sitten tiedä minne sen heitin, koska tuo peitto on edelleenkin tuossa. Ja kuuden aikaan heräsin siihen kun iskä oksentaa vessassa. En tiedä mistä se johtui, koska iskä ei koskaan oksenna krapulaansa, ehkä iskä oli vain syönyt jotain sopimatonta. Loppu "yö" sujui ihan rauhallisesti kunnes tuo rauhattoman sielun lapsi piti päästää sisälle ja minun piti raahautua vessaan. Tässä vaiheessa kello näytti kahdeksaa, eli siis aivan liian aikainen aika nousta ylös. Mutta ei siinä muukaan auttanut sillä ei enää väsyttänyt, mutta kuitenkin kömmin vähäksi aikaa äitin sänkyyn makoilemaan siksi aikaa, että äiti saa aamupalan pöytään. (Tiedän, olen kamala)
Ennen kuin jatkan huimaa selostustani mitä tänään tapahtui osa 24578, kerron eilisestä Viitasaaren reissusta.
Käytiin siis Viitasaarella koska äiti halusi yhdet kengät Ale-Makasiinistä, jonne me suunnistimmekin ensimmäisenä. Silloin kun tulimme sinne makasiiniin, niin siellä ei ollut kuin muutama hassu auto. Mutta sitten kun oltiin lähdössä niin autoja oli hieman lisää. No eipä tässä mitään ihmeellistä vaan se, että meidän auto oli niiden kaikkien autojen keskellä, ja kun siinä parkkipaikalla ei ole ruutuja, niin autoilijoiden pitää ihan itse parkkeerata. No jotkut eivät tätä taitoa ollenkaan hallinneet sillä osa autoista, jotka olivat keskirivissä (siellä oli kolme riviä autoja) eivät päässeet pois sieltä, koska olivat joko itse ajaneet liian lähelle eturiviä tai eturivin peruuttaja oli liian lähellä tai takariviin ajaja oli ajanut liian lähelle. Kuten jo totesin, että se meidän auto oli siellä keskellä, koska a) eteemme ajanut oli peruuttanut liian lähelle b) vieressä oleva auto oli ajanut liian lähelle eturiviä c) takarivi oli liian lähellä keskiriviä. Kukaan (paitsi se kuskinpuolella ollut ollut) ei ollut siinä meidän auton lähellä tajunnut jättää välejä, jotta sieltä olisi päässyt pois. Mutta onneksi viistossa meidän takana oli tyhjä paikka, josta päästiin peruuttamalla pois. Äiti ei meinannut tähän ensin suostua, mutta suostui lopulta ja peruutti viistosti pois sieltä autokasasta. Voi että minä kirosin kaikki ne autoilijat siinä pihassa hornan tuuttiin. Talvella ne sentäs osasivat jättää välejä niin, että sieltä pääsi pois, mutta mitäs väliä sillä kesällä on, pääseekö pois vai ei. Eikä se meidän mottiin jäämisemme voinut olla äitin vika, kun tultiin niin siinä meidän edessä oli yksi auto, mutta se oli kauempana, eikä meidän toisella sivulla ollu autoa ollenkaan, ja sekin mikä toisella sivulla oli niin oli suorassa linjassa niiden muiden autojen kanssa, jotka oli siellä eteenpäin siitä, jotka sitten pääsi ihan vaivatta pois. Eikä äiti olis koskaan ajanu ihan toisen auton perään kiinni, se on saletti. No onneksi oli se yksi kolonen josta päästiin sitten pois. (tuo selostus kuulostaa tosi sekavalta ja tekis mieli piirtää kuva, mutta en taida, koska sitten se vasta sekavaksi muuttuisi)
Mutta tuossa alla on kuvia mitä tarttui mukaan kauppakäynniltä:
Nuo nauhat minä tarvitsin kaulakorua varten, nuo pienet tilpehöörit on korujen tekoon tarkoitettuja ja tuo rasia on minun laastareille. Näin noita rasioita joskus Keskimaalla ja nyt päätin sitten, että ostan sellaisen laastareille, kun minun laastarit oli vaan sellasessa paperipussissa, koska minä olin se ensiapu-dude meidän eräkurssilla.
Mutta takaisin tähän päivään. Tänään olin koko päivän mökillä risuja polttamassa ja haravoimassa. Ennen lähtöä mökille näin tämän mönkiäisen meidän takapihalla.
Aukaisin mökillä meidän puron, jotta vesi pääsisi virtaamaan kunnolla järveen. Tietenkään kuva virtaavasta vedestä ei ole yhtä hieno kuin sen näkee itse, omilla silmillään.
Tällä postauksella on pituutta kuin Tonavalla, joten eiköhän ole aika lopettaa tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti