Mitä paljastuukaan pinnan alta?

Käytiin äitin kanssa viemässä mökille pesussa olleita liinavaatteita. Laiturin päästä on jäät sulanu niin paljon, että vettä pystyisi jo ottamaan jos olisi sellaiselle tarvetta. Ja minä epäilen, että jäätkin vielä kestäisivät, niin paksulta se vaikutti, mutta minulla ei todellakaan ollut minkäänlaista halukkuutta käydä kokeilemassa sitä pelkässä mekossa, housuissa ja lenkkareissa. Ehkä sitten jos olisi ollut märkäpuku tai vastaava.

Vettä, vettä, vettä ja vettä

Meijän rannassa ei ole koskaan, minun 19 vuotiaan elämäni aikana ollut savea, mutta nyt on. Alla oleva kuva siitä todisteena. (Nyt kun katson kuvaa huomaan sen olevan väärinpäin, mutta ei kai se haittaa?) Ei koskaan. Kyllä, minä olen sata prosenttisen varma, koska minä rakastan savea ja savikakkuja ja kaikkea mikä liittyy saveen, niin ehkä minä olisin huomannut jos siellä olisi sitä ollut. Ehkä satunnaisesti on voinut olla sen jäljiltä kun olen mummon ja papan rannasta sitä käyny viemässä ja savikakut ovat päätyneet "homeisina" roskiin. Tai sitten se savi on ollut vain niin syvässä, että en ole päässyt siihen käsiksi. Se voisi olla järkeenkäypä selitys sillä  laiturin viereen, kohtaan jossa ei kuuluisi olla niin paljoa hiekkaa, on nyt suuri hiekkakasa. Tai no ei se suuri ole, mutta suurempi kuin ennen.

Tuossa yllä on kuva kivikasasta, joka on ylätasanteella. Ja alla on puolestaan kuva Oravan metsästä jota on harvennettu. Se oli ennen kamala pusikko, nyt siitä näkee jo läpi.

Tuon rakennuksen käyttötarkoitus on minulle epäselvä. Mutta sen kyljessä lukee Elvis. Joka ei kuitenkaan ole kokonainen vaain tuollainen puolikas. Olen monta kertaa miettinyt, että onkohan se maalattu siihen silloin kun tuo rakennus on jo ollut pystyssä vai oavatkohan nuo seinätarpeet jostain vanhasta rakennuksesta, jossa on ollut tuo taideteos ja tuo viimeinen osa on mennyt rikki tai jotain? Joka kerta päädyn jälkimmäiseen vaihtoehtoon, sillä kuka ihme tekisi graffitin, josta puuttuu alaosa? Mutta tuo on hieno, vaikka ei se ihan järkevää ole sotkea joka paikkaa, mutta on ne jotkut ihan hienojakin.

Ja sitten me nähtiin kurkia. Ehkä te löydätte ne kuvasta, sillä lähemmäksi ei päässyt ja zoomikin oli jo ihan suurimmillaan. Minulle eivät ainakaan ole kevään ensimmäisiä kurkia, mutta ensimmäiset joista on ollut mahdollisuus ottaa kuva.

Ja tässä on sitten uusin lemmikkini, Purre-kissa. Sain sen tänään ja se on vielä kovin ujo, sillä se ei meinannut suostua kuvattavaksi ollenkaan. Mutta ehkä se siitä tokenee ja tottuu elämään täällä :)