Tänään olen ollut ahkera. Puoli yhden aikaan ihmettelin, että onko kello oikeasti noin vähän. Mutta oli se. Aamu oli menny hitaasti, tosin minä kapusinki ylös jo vähän jälkeen yhdeksän, vaikka yleensä luen kirjaa vaikka kuinka kauan, tänäänpä en lukenut. Sen sijaan riehuin tunnin ulkona haravoiden ja siivoten takapihaa ja vähän etupihaakin. Tosin tuo tapahtui vasta iltapäivällä, aamupäivällä tein kaikkea muuta.
Lällää! Meilläpä on vihreä takapiha! Tai no ei ihan kokonaan vihreä ole, koska kuten alla olevasta kuvasta näkyy niin vielä paljon on lunta, mutta tuossa keskellä on tuollanen vihreä matto. Ja kaikki tuo vihreys johtuu vaan siitä, että tuo ei ole nurmea vaan sammalta, joka on vihreää riippumatta mikä vuodenaika on menossa.
Kuten kuvasta näkyy (tuossa alla), että Tupuna osaa ottaa aurinkoisesta päivästä kaiken irti. Vähän huono kuva, mutta ei se haittaa. Ja tuo kuva on naapurin takapihalta, kun Tupuna nukkuu aina siellä, sinne kun paistaa koko päivän aurinko. Kyllä meijänki takapihalle paistaa mutta siinä on jotenki hieman varjoisempaa, vaikka ollaan ihan seinänaapureita. Ja ehkä parempiki oli, että Tupuna oli aurinkoa ottamassa toisella puolella, koska minä siivosin meijän omaa puolta aurinkonkukansiemenistä ja -kuorista. Toivottavasti sitä uutta naapuria ei haittaa, kun meijän kissat on koko ajan siellä puolella. Tupuna ainakin.
Ihan kuin jokin suurempikin elukka olisi käynyt käsiksi meidän haapaan, vai leppäskös tuo on? Se näyttää kyllä vähän lepältä. Leppä se taitaa olla. Tuo on Tupunan ja Figaron kiipeilypuu ja noita jälkiä on melko korkealla asti. Figaro kiipesi muuten eilen puuhun, mutta se oli koivu. Ja se oli tosi korkeella ja näytti siltä, että se ei pääse alas, mutta pääsi se sitten lopulta. Tosin se tuli vapaapudotuksena viimesen metrin. Näytti hienolta kun se vaan päästi irti ja sitten rysähti siihen puunjuurelle.
En ole muistanut kertoa minun uudesta hienosta läviköstäni, jonka äiti osti minulle. Se on niin hieno! Siinä on hyvä pestä viinirypäleitä (kuten kuvasta näkyy) ja sulattaa herneitä. Ja se on niin nättikin ja väri on tosi hieno. Siellä oli keltaisia ja näitä vihreitä ja minulta kesti hetki ennen kuin onnistuin päättämään haluanko vihreän vai keltaisen. Lopulta valitsin vihreän. Siellä oli myös suuria läviköitä samoissa väreissä, mutta tuo pienenpi oli paljon söpömpi kuin ne isot
Ja tässä on sitten se rusetti, josta kerroin eilen. Eikö olekin hieno? Minä rakastan sitä. Voi, että. Tuo oli ilmeisesti alunperin rintaneula, ainakin siellä oli hakaneulatakana ja kun minä otin sen hakaneulan pois ja laitoin tilalle pinnin niistä siitä tuli hiuskoriste. Se on varmaan se evoluutio Tuo olisi juuri sopiva hiuskoristeeksi siihen ruskeaan mekkoon, mutta ei sellaisia voi laittaa kun päähän pitää mahtua se typerä valkoinen kapistus (jos mitää maailmaa mullistavaa ei tapahdu ja saan sen kapistuksen).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti