sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Kaktuksen valkoinen kukka


Minun kaktus kukkii! Eikö olekin hienoa? Oi se on niin nätti. Harmi vaan etten voi pitää sitä omassa huoneessa, kun se vie kaiken valon ja kissat kummiski söis sen vaikka se roikkus katossa, ne keksis kyllä keinot. Aina ne pirulaiset syö minun kukat.

kävin tänään myös ulkona (..) äitin kanssa etsimässä pajunkissoja. Käytiin melko pitkällä ennen kuin löydettiin sitten paluumatkalla puun alku, jossa niitä kissoja sitten oli. Ainoa ongelma oli se, että se oli noin parin metrin päässä tiestä umpihangessa. No rohkeana tyttönä minä sitten lähdin hakemaan niitä. Ei siellä ollut kuin polveen asti nuoskalunta, eli helppo homma! Joku valopää oli keksinyt katkaista pikkukoivuja niin, että niihin jäin noin 30-40 sentin kanto. Niitä oli sitten kiva sieltä löytää kun ne tarttuivat mukavasti housuihin yrittäen repiä ne pois kengästä. No lopulta pääsin puun luo, joka ei oikein meinnannut katke ollenkaan, oli minulla onneksi iskän puukko jolla sain tapettua sen pirulaisen. Sitten pääsin harjoittelemaan keihäänheittoa sillä minulla ei ollut aikomustakaan raahata sitä hemmetin oksaa polveen asti olevassa umpihangessa, jossa rämmin henkeni kaupalla. Ainoa ongelma oli vain se, että siellä oli niitä muita puunalkuja, että se heitto ei oikein kantanut kun se tarttui niihin muihin, mutta viimein sain sen sitten viskattua lähemmäksi tietä. Takaisin tulo oli yhtä rämpimistä teräväreunaisessa lumessa. Mutta hengissä selvittiin, eikä naarmujakaan tullut.

No kun vihdoin sitten pääsin sisälle ja olin jo ottamassa märkiä housuja pois jalasta niin äiti komensi pihaa auraamaan, koska se yksi aivoton kääpiö ei ole hoitanut talonmiehen hommiaan ja meillä on piha ihan paskassa kunnossa. Se on sen työ ja silti minä saan olla raivaamassa niitä lumia pois kun äiti ei pääse pihasta pois. Ei siinä muuta, mutta kun se saa rahaa siitä ja minä en. Vihaan koko miestä ja loppujen lopuksi tämä on rivitalo, jossa on taloyhtiö. Mutta siihen lumijuttuun. Vähän aikaa minä kolasin sitä sohjoa pois, mutta kun se ainoa ehjä kola on tehty raudasta pellistä mistä lie, niin se on jo itsessään painava plus sitten vielä se, että siihen tulee kymmenen kiloa märkää, painavaa lunta. Sitten päätin, että joo auto siirretään roskakatoksen eteen kuten äiti oli ehdottanut ja kävin hakemassa avaimet. Enkä meinannut päästä pihasta pois, kun kaikki neljä pyörää pyörittivät tyhjää siinä sohjossa. Pääsin kuitenkin pois ja sitten piti peruuttaa siihen katoksen eteen, johon se auto sitten jäi. Toivottavasti äiti pääsee aamulla pois ettei minun tarvitse mennä työntämään. Se olisi viimeinen pisara tässä kaikessa.

Tein tänään myös kääretorttua, kun tuli sellainen olo, että jotain pitää leipoa. Suklaakääretorttu pohja ja väliin maustamatonta tuorejuustoa, appelsiinimarmeladia ja suklaata, ja hyvää tuli. Se on tosin nyt pakkasessa ettei se mene pilalle, mutta kyllä sitä pakkasestakin saa otettua. Pakkasesta tuli mieleen, että pitääkin ottaa cocktailpiirakoita sulamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti