Meinasin unohtaa oman blogini, mutta muistin äsken. Olin jo nukkumassa ja kone oli kiinni. No ei muuta kuin kone auki ja kirjoittamaan. Tämä on ainoa uudenvuoden lupaus, jonka olen pitänyt hengissä näinkin kauan, enkä todellakaan nyt aijo sitä rikkoa. Sillä ei ole nyt väliä tuleeko tästä lyhyt vai pitkä postaus, tärkeintä on se, että minä kirjoitan tämän. Jos olisin nyt luistanut tästä ja ajatellut, että juu ei sillä väliä, kirjoitan huomenna senkin edestä, voi olla, että en sitten olisi muitakaan lupauksia pitänyt. Olisi ollut helppoa jättää tekemättä, vaikka on luvannut. Toki olen jättänyt tekemättä, vaikka olen luvannut, mutta ne eivät ole olleet tärkeitä minun asteikolla.
Ei kyllä nyt väsytä ollenkaan, on levoton olo. Ei pitäisi katsoa leffoja näin lähellä nukkumaanmenoaikaa, kun ei sitten saa unta, kun on levoton. Tekisi mieli lukea kirjaa, mutta tiedä, että en saa sitä lopettua tarpeeksi ajoissa ja olen kuollut sitten aamulla. Toisaalta ei tarvitse herätä kovin aikaisiin, niin ehkä voisin avata kirjan ihan vain pikku hetkeksi, ennen kuin nukahdan.
Tiedän, että näin viime yönä unta. En vain muista mitä unta näin. Se oli varmaan hyvä uni, kun en herännyt enkä edes muista sitä. Toivotaan, että se oli hyvä uni. Ehkä se toistuu tänä yönä uudestaan ja saatan sitten muistaa sen. Joskus minä oikeasti näin saman unen monena eri yönä ja minä tiedosta, että olen nähnyt tämän unen. Joskus olen yrittänyt muuttaa unta, mutta ei se ole onnistunut, vain pieniä asioita on voinut muuttaa. Unet on mielenkiintoisia juttuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti