Tänään meillä oli heti aamusta AHOT-testi tekstinkäsittelystä, taulukoinnista ja esityksistä (Word, Excel ja PowerPoint). Wordia ja PowerPointtia oli ihan kiva tehdä, mutta Excel hieman aiheutti päänvaivaa, jonka sittemmin annoin olla ja päätin tehdä niin paljon kun osasin, eli siis kopioin taulukon paperista ja ehkä onnistuin laskemaan sinne niitä keskiarvoja. Taidokkaasti olin jo unohtanut kuinka niitä laskelmia sinne tehtiin, vaikka se yksi opettaja sen meille kertoi ja tunnilla osasin. No eipä minua pahemmin haittaa, vaikka Exceli ei läpi mennyt, kun on ehkä parempi istua tunnilla oikeasti oppimassa kuin päästä se vahingossa läpi ja tuskailla sitten koulutehtävien kanssa, että kuinkas tämä toimiikaan. (En usko, että se minun Excel-juttuni vahingossa menisi läpi, ehkä silloin jo se opettaja ei ollenkaan katsoisi sitä ja julistaisi sen vain läpi menneeksi. Ei tule tapahtumaan.)
Meillä alkoi tänään toinen osio kotieläintuotannon biologian ja kemian perusteet -kurssista. Se on siis jaettu kahdelle eri opettajalle. Jo aikaisemmin alkoi naisen, Teijan johdolla ja nyt alkoi sitten Samun johdolla. Minä odotin sellaista mukavaa mies opettajaa, jota jaksaa kuunnella, nimenkin perusteella sitä odottaisi. Mutta mitäpä luokkaan astelee? Vähintään kaksi kokoa liian suurin suoriin khakin värisiin housuihin ja mustaan kauluspaitaan sonnustautunut, kalju silmälasipäinen mies. Ja jolla on haivaittavissa asteittaista äänenmurrosta. Voi jösses. Kotieläin biokemian ylilehtori mikä lie olikaan. Ainoa hyvä puoli koko miehessä on se, että sen tunneilla pitää kirjoittaa muistiinpanoja, siten pysyy hereillä niillä tunneilla. Se mies näyttää siltä, että se on raahattu jostain museosta tai tutkimuslaitoksesta opettamaan nuoria ihmisiä. Kyllä. Mikä ihme ajaa ihmisiä opettajan ammattiin?
Minäpä olin ahkera ja tulostin kotona itselleni tenttikalenterin. Näin minun pitäisi pysyä mukana kaikissa tenteissä ja ehkä muistaisin jopa niihin lukeakin. Ensimmäinen tentti on 21.11. Eli ei ihan vielä, mutta aineesta, jossa en ole kovin vahvoilla, kiitos ei-maatila-taustan. Itseasiassa minulla on paljon aineita, joissa kaikki asia on uutta. No onneksi ei ihan kaikki, mutta suurin osa. Toivottavasti minä selviän, nyt pitää sitten vain opiskella. Oikeasti, ei niin kuin lukiossa, sillä näillä tiedoilla minun tulee sitten tulevaisuudessa hankkia itselleni työ.
Toivotaan nyt, että se minun kasviopin kirja tulee pian, niin pääsen lukemaan sitä. Olisi pitänyt sittenkin ottaa se biologian kirja mukaan, kun siitä olisi voinut olla hyötyä tässä Samun opettamassa kotieläintuotannossa. Mutta jos seuraan tunnilla niin enköhän selviä tuostakin aineesta edes kohtalaisesti.
Mutta nyt pitää kiirehtiä. Täytin äsken jonkun kyselyn, jonka tekemiseen ei pitänyt mennä kauan mutta näköjään menikin. Kohta alkaa täykkärit eli pitää pikku hiljaa hipsiä tuonne naapurin puolelle niitä katsomaa. Oma telkkari olisi ihan kiva, mutta kun ei tänne mahdu eikä minulla edes ole sellaista telkkaria minkä voisi tänne ottaa. No iskällä olisi se asuntoauton telkkari, se olisi pieni, mutta jonkun pitäisi tuoda varta vasten se tänne, niin en tiedä. Katsoo sitä sitten joskus, mutta nyt pitää kiirehtiä, hejsan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti