Aamulla oli mielessä kaksi hyvää aloitusta Entisajan ja nykyajan kyläyhteisöt -esseelleni, mutta koska en kirjoittanut niitä ylös sillä siunaamalla, en tietenkään niitä enää muista. Miksi pitää unohtaa kaikki tuollainen tärkeä ja miksi en kirjoittanut niitä ylös, sillä se mitä eilen kirjoitin ei ole hyvää tekstiä ollenkaan.
Ehkä minä vielä muistan ne aloitukset, tai edes sen toisen, niin voisin sen kirjoittaa tässä aamulla, kun päätin, että jätän välistä kansainvälisyyden auditoriossa. Varmasti ihan mielenkiintoinen aihe, mutta en jaksa mennä kahdeksi tunniksi kuuntelemaan, kuinka loistavaa olisi mennä tekemään maatilaharjoittelu ulkomaille, koska minä en sinne oman etuni nimissä ole mukana. (Pahemmin ei innosta hirveät englanninkieliset selitykset siitä, miten en osaa pahemmin traktorilla ajella, ynnä muut sellaiset.)
Ajattelin, että ehkä on järkevämpää yrittää saada se essee valmiiksi, kuin istua tuskastumassa siellä auditoriossa, vaikka edelleenkin aihe on mielenkiintoinen. Jos vain muistaisin sen yhden aloituksen, niin kaikki olisi hyvin ja voisin keskittyä siihen. Kyllä minä sen kohta muistan, ihan varmasti.
Tänään meillä koulussa on luvassa metsänhoitoa, jossa meillä on ryhmätyöt. Ja kun meiltä jäi hieman epäselväksi tehtävän anto, niin meillä on muutama ryhmätyö liikaa. Tehtiin siis kauan sitten pienryhmien pienryhmissä taimikkoinventoiteja (laskettiin puita) ja siitä piti tehdä isomman pienryhmän kanssa esitelmä, mutta koska tätä emme ymmärtäneet, niin nyt meillä on kolme esitelmää meidän pienryhmässämme, eli jokainen pienryhmän pienryhmä teki omansa.
Onneksi kakkosryhmä ei ole ainoa, joka näin on tehnyt, en vain kyllä sitten tiedä, että ehtikö se toinen ryhmä korjata asian. No kuitenkin, tämä tarkoittaa vain sitä, että siellä olen tänään minä selittämässä meidän ryhmätyötä kaikille muille, kun ne yhdet teki sen, eivätkä voineet kertoa sitä minulle. No onneksi siinä on vain kolme, ehkä neljä diaa, joten kyllä minä siitä selviän, vaikka aiheesta en tiedä yhtikäs mitään. Ajattelin, että luen vain ne diat läpi ja se on siinä. Ja sanon, että jos on lisäkysymyksiä niin ne voi esittää sitten Janille.
Metsänhoidon jälkeen, meillä onkin tunti (45min) omatoimista opiskelua ja ruokatunti. Ruotsia ja matikkaa loppupäivä. Kylläpä sattui oikein mukavasti. Jos en saa sitä esseetä nyt valmiiksi niin pitää varmaan kirjoittaa sitä tuolla omatoisella opiskelutunnilla sitten. En tiedä jaksanko tulla silloin kotiin vain istunko vain jossain koulun koneella sitä runoilemassa. Toisaalta minä en osaa kirjoittaa niillä koulun koneiden näppäimistöillä kun ne on sellaiset normaalit, eikä tällaiset niin kuin minulla on. Toisaalta niillä on sitten kiva kirjoittaa, kun pääsee vauhtiin. Ja niitä koulun hiiriä vihaan eniten. Varsinkin niiden aulan koneiden, kun en osaa käyttää niitä. Jotenkin se painike tuntuu niin hassulta ja minun pitää löytää oikea kohta siitä, että saan sen toimimaan.
No sitä mietitään sitten kun sinne asti ollaan päästy, nyt ollaan onnistuneesti jumahdettu tänne kirjoittamisen maailmaan, vaikka ei minun tätä pitäisi kirjoittaa vaan sitä esseetä. Pitää mennä sen esseen pariin, niin ehkä siitäkin sitten tulee jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti