Hyvää marraskuuta!

Tänään tuli muun muassa 

• tehtyä ruotsin sanakoe, josta nappasin 18,5 pistettä. Aivan mahtavan fiiliksen minulle toi, kun huomasin, että kaksi lausetta, jotka piti kirjoittaa itse alusta loppuun, olivat aivan oikein! En olisi uskonut, koska en ollut aivan varma yhdestä sanasta, mutta onneksi laitoin ne. Ja kellonajatkin meni ihan oikein, mitä nyt yksi numero oli kirjoitettu väärin, mutta niistäkin täydet pisteet lukuunottamatta sitä yhtä kohtaa.

• suuri energiavajaus, kun yritin epätoivoisesti pysyä hereillä kotieläintuotannon tunneilla. Vaikka aihe oli tärkeä, en meinannut saada pidettyä silmiä auki. Mitä siitä naisesta tekee oikeasti niin unettavan. Ihan sama mitä se nainen siellä edessä puhuisi, niin varmasti nukahtaisin jos en niin kovasti keskittyisi pysymään hereillä. Ei se savolaisuudesta voi johtua, koska savolaisuus on lahja maailmalle. 

• leikittyä wordillä. Minulla oli oikein kaunis tekstisysteemi siellä. Konefoorumi-kuvia siellä sun täällä ja muitakin kuvia, kaiken maailman merkkejä ja sellaisia vilisi siellä tekstissä. Se oli kuitekin harjoittelua ja koska siitä tulee sellainen arvioitava tehtävä, niin on tärkeää harjoitella asiaa oikein perusteellisesti. Siitä viimeistä juttua en kyllä muista miten se tehdään, mutta ehkä minä jotain sovellan jos siitä tulee tehtävä. 

• pönötettyä metsässä. Tai no pönötetty ja raivattu. Ei se raivaussahan kanssa heiluminen ollut kivaa, toista se oli moottorisahan kanssa. Johtui varmaankin seurasta, sillä minun raivaussahapari ei puhua pukahtanut, paitsi jos oli pakko. Sen jätkän arvostus laski kyllä nyt hiukkasen alemmas ja se on ollut laskussa koko ajan. En ollut edes perillä siitä mitä puita piti kaataa, kunhan vain niitä koivuja sun muita risuja sieltä raivasin, ei se maanomistaja saa tietää, että juuri minä siellä olin ollut sen sahan kanssa. 

• ajeltua traktorilla. Ilmeisesti Säteri ei enää muistanut sitä kohtaa, että minä laitan rastin ruutuun, jos sinä lupaat harjoittella sitä peruuttamista vielä. Sillä kun nyt sinne menin niin se oli hieman hämmästynyt siitä, että minä siellä olin vaikka olin saanut sen peruutuksen suoritettua. Säteri vaan totesi, että no nyt sinä olet harjoitellut ja niin ees päin. Seisoskelin siellä pihamaalla sitten ja odottelin, että Laura saa peruutettua. Eipä siinä, kotona olisin vaan istunut koneella, opinpahan tuollakin jotain, ehkä.