Liiketalouden tunnilla olin niin nopea laskemaan leikkuupuimurille hintaa, että pääsin kirjoittamaan sen kalvolle. Vähän jännitti kirjoittaa kalvolle kun piti olla tarkkana, ettei sotke asioita ja sitten, että kaikki on varmasti oikein. Se olikin ainoa tehtävä jonka onnistuin laskemaan ensimmäisellä kerralla oikein. Pieniä laskuvirheitä vain, mutta kuitenkin. Ja kerrankin minä tajusin jotakin! Jos vielä muistaisin ne kaavat kokeessa niin hyvä tulee.
Matikan tehtävätkin osasin laskea tuosta vain, tuli sitä verrantoa sen verran harjoiteltua kesällä. Tällä matemaattisella saralla on ehkä tapahtunut jonkilainen oivallus, nyt kun en vain unohtaisi mitä olen aikojen saatossa oppinut, niin voisin selvitä hengissä siitä geometriakurssista. Siitäkin kuulemma saa tehdä ahot-testin, mutta minun on turha edes yrittää kun en pääse kuitenkaan läpi ja on vain parempi jos ne asiat tulee kerrattua. Ja sitä paitsi matikka on kivaa jos sitä osaa.
Huomenna meillä on ruotsia ja verbioppia. Jättebra, eikös. Odotan oikein innolla. Itseasiassa nuo ruotsin tunnit ei ole edes kovin pahoja, kun opettaja on ihan mukava ja asiat on niin yksinkertaisia, että ne tajuaa. Mutta edelleenkin takana on ruotsin kirjoitukset, olisi minun parempaan pitänyt pystyä. Tosin sain siitä A:n, että eihän siinä. Minä ja ruotsi emme vain ole kovin hyvä yhdistelmä.
Se opettaja (ruotsin) on kyllä vähän hassu, kun yksi kerta kun meillä alkoi koulu ruotsilla, niin se opettaja oli ihan sekaisin luokista, oli menossa B:läisten tunnille. Ja sitten kun se meni laittamaan toista ovea kiinni (meijän luokassa on kolme ovea) niin se eksyi meijän luokan keskelle pulpettien sekaan. Se oli mielenkiintoista.
Ai niin nyt vielä muistaessani:
Näin tuon jossain kaupassa silloin kun käytiin Seinäjoella. Vähän nauratti. (Ja ihan tiedoksi, että en ostanut tuota.) Oli pakko ottaa siitä kuva. Eihän siinä, hyvä mainoskikka. Ps. se on käsilaukku, jos joku ei huomannut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti