Kuvia, kirjoja ja muuta

Katselin tuossa äsken 007 Quantum of Solacea. Mitä pidemmälle elokuva eteni sitä kummallisemmaksi kävi juoni. Mietinkin siinä, että onko tämä kenties jatko-osa kun en minä oikein pysynyt juonessa mukana. No päätin sitten avata wikipedia ja sieltä hieman tilannetta tarkistella ja ilmeisestikin kyseinen elokuva on jatko-osa edelliselle. Ilmankos olin hieman hukassa koko ajan. En sitten jatkanut sen elokuvan katsommista, sillä se tuntui hieman oudolta. Pitää odottaa, että saan ladattua sen edellisen osan, niin josko sitten siinä koko elokuvassa olisi jotain järkeä.

Minulla olisi kyllä muutamia muita elokuvia, jotka voisin katsoa, mutta en tiedä viitsinkö. Menee taas sitten niin myöhään, vaikka herätys onkin vasta 8 aikaan aamulla. Pitää nyt katsoa mitä sitä tekee kunhan saan ladattua nuo kuvat. Torrentti hieman hidastaa nettiä, niin menee vissiin hetki ennen kuin saan nuita kuvia tänne.

Kyllä taas pitää tämän bloggerin raastaa minun hermojani oikein kunnolla. No josko tästä tulisi jotain. Eipä kyllä näytä tulevan yhtikäs mitään. Voi miksi tämän pitää nyt olla niin hankalaa, miksi? Ehkä tästä selvitään tahdonvoimalla tai jollain vastaavalla.

Sen lisäksi, että olen tänään lukenut (yli puolet tuosta Sielunsyöjästä, Katoamisen luin jo eilen, Torakin merkin aloitan tänään) kävin pyöräilemässä. Ajoin vain sellaisen pikku lenkin kun oli niin kylmä, eikä minulla ollut kuin t-paita takin alla. Yhdessä vaiheessa minun ohitse ajoi auto, josta joku pikku poika piipitti polje. En meinannu edes tajuta mitä se sano ja sitten kun tajusin niin vaan nauratti se tilanne. Minipoika amisauton kyydissä, eikä edes kuulosta pojalta. Kyllä nauratti sen jälkeen. Näin saman auton sitten myöhemmin ja tällä kertaa kyydissä ei ollut naurettavaa pikkuamispoikaa, vaan toinen amispoika oli ihan yksinään. 

Loppumatkan kotiin ajoin isä+poika -yhdistelmän perässä. Se vaikutti hieman hassulta, kun näytti siltä, että vaikka isä polkee kuinka tiuhaan tahtiin ei pyörä liiku nopeampaa. Meinasin sillekin revetä nauramaan, mutta hillitsin itseni, sillä itsekseen naurava pyöräilijä saattaisi olla kummastuttava näky. 

Kemiaakin olen lukenut sen huomaa näistä kahdesta kuvasta (yllä ja alla). En minä kyllä noita kirjoja ole pahemmin tutkaillut, mutta ne on ollu henkisenä tukena. Itseasiassa yritin selvittää miten metallit ja puolimetallit sijoittuvat jaksolliseen järjestelmään, mutta ei näistä ollut mitään apua. Mutta tuosta kolmoskirjast on apua sitten reaktioyhtälöiden kirjoittamiseen. Sitä teen huomenna sitten kun enää en jaksa. Muutenkin tuntuu, että koko viikonloppu on mennyt punaiselle ristille. No ei voi mitään, on minulla vielä onneksi muutama päivä aikaa siihen kemian tenttiin. 

Olen minä kemian tunneillakin ollut ahkera, alla on siitä todiste. Paljon olen kirjoittanut kemiallisia kaavoja. Ja tuo oli vielä ihan kivaakin. Jahka minä tuon nyt muistaisin siinä tentissä niin kaikki menisi hyvin. En siis nuita kaavoja vaan kuinka ne olen tehnyt. 

Ja lopuksi on vielä tällainen kuva. Kyllä nyt ei onnistu kirjoittaminenkaan, eikä mikään. Sormet on koko ajan ihan väärässä paikassa, eikä kuvatkaan ole siellä missä niiden pitäisi olla. Vaivalla sain tuonkin kuvan tuohon ja välin noiden kuvien väliin. Tänään ei oli minun iltani. Taidan tästä siis siirtyä lukemaan kirjaa ja sitten vaikka nukkumaan.