Sitten kun myö lopetettiin niin se opettaja sano, että sinä voitkin sitten ajaa sen traktorin tuonne halliin. Siitä kehkeytyikin hieno väittely joka meni suurin piirtein näin: "Ei" "Kyllä" "Ei" "Kyllä" "Ei" "Kyllä, rohkeasti vain. Minä meen sinne ovelle neuvomaan". Saatte arvata kuka sanoi mitäkin. Ja kyllä, minä ajoin sen traktorin sinne halliin. Ei siinä mitään jos minulla on alla vain pelkkä traktori, ei peräkärryä, ei lanaa, ei mitään millä voi aiheuttaa vahinkoa.
Hieman kyllä masentaa nyt tuo tunnin loppu. Enkä minä ole kyllä vielä saanut kertaakaan kokeilla sitä miten se lana sinne traktoriin perään laitetaan, eikä minulla ole hajua kuinka monta tuntia meillä vielä on. Ehkä minulla on vielä toivoa, toivottavasti.
Onneksi minua piristi se kun katselin miten Laura leipo niitä muffineja ja muutenkin loppupäivä oli parempi. Eikä tuo nyt maailman loppu vielä ole, mutta vielä jossain vaiheessa kuitenkin on. No jos minä sen nyt vaikka unohtaisin. Ja paljon piristi myös se, että sai kuunnella hyvää musiikkia, siksi voi sanoa, että väsynyt mutta suht onnellinen. :)
Huomenna meillä on koko päivä kemiaa, eikä minua haittaa yhtään! Odotan ihan innoissani, että saan laskeskella kaikkea kivaa ja tutkia niitä meidän viimeksi ottamia maanäytteitä. En kyllä tiijä lasketaanko me mitään huomenna, mutta jotain kivaa kuitenkin tehdään. Koko päivä. Päästään ehkä aikasemmin jos ei pidetä niin paljon kahvitaukoja ja ollaan ahkeria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti