Maanäytteiden tutkimista ja muuta kivaa

Tänään oli kiva päivä koulussa kun tutkittiin koko päivä maanäytteitä. Se oli kivaa. Kemian työpuoli on aina ollu paljon hauskempaa kuin teoriapuoli. Tosin näin on joka aineessa. (Kuvitelkaa konehuoltoa teoriassa.. ARGH!) Ja se meijän kemian opettajakin on tosi kiva, sitä kuuntelee ihan mielellään vaikka se selittääkin niitä teoriajuttuja ja näin. Eikä se niitä koko ajan selitä, kyllä se muustakin puhuu ja vastailee kysymyksiin jos joku kysyy ja näin. Tänäänkin se kerto esimerkin siitä mitä tapahtuu jos rikkihappoa tippuu iholle. Se sen kertomus ei ollu kyllä kovin kiva. Siitä oli kai ollu uutisissakin jotain juttua, kun se joku oli heittänyt tyttöystävänsä päälle rikkihappoa. Kivasti se aine syövyttää.

Meijän piti katsoa mikä meijän maanäytteen fosforipitoisuus on. Meillä oli sellanen uuteliuos, johon piti laittaa tietyssä järjestyksessä aineita, viimeisenä piti laittaa sinne astiaan tinokloridia, jonka piti värjätä se neste siniseksi, sen mukaan kuinka fosforipitoista se liuos oli. Minun ryhmä oli ekana ja meijän liuoksesta tuli vihreää, kuten kahdesta seuraavastakin, viimenen ryhmä sai sinisen vivahteen sinne liuokseensa. Ja koelious sai kanssa sellasen vihreän sävyn. Edes se opettaja ei tiennyt miksi niistä tuli vihreitä. Ei se kyllä haitannu sitä koetta sitten, kun pystyttiin kuitenkin mittaamaan se fosforipitoisuus (olikohan se edes fosforipitoisuus mitä me mitattiin..?) sellasella hienolla laitteella.

Meijän olis pitänyt vielä jäädä koululle tekemään sitä työraportti, kirjoittaa ne tulokset ylös, mutta minun ryhmä lähti livohkaan kun kahden ihmisen piti lähteä Seinäjoelle hakemaan naamiaisasuja huomisiin kaatoihin.  Niinpä minäkin olin täällä jo puoli yhden aikaan keittämässä hernekeittoa. Toivottavasti me muistetaan sitten torstaina, jolloin meijän on määrä tehdä sitä selostusta, että mitä ollaan tehty ja mitä tuloksia ollaan saatu.

Kävin tänään kirjastossa lainaamassa peräti kolme kirjaa. Ennen vanhaan sellainen ei olisi tullut edes kysymykseenkään, kun pelkäsin, että en saa luettua niitä kuukaudessa, eikä sitten kyllä ollu kiirekään sen lukemisen kanssa, kun tiesi, että hyvin ehtii lukea kirjan ja palauttaa sen. Mutta nyt kun on ihan liikaa aikaa, niin voi lainata kirjoja vaikka kuinka paljon kerralla ja varmasti (toivottavasti) ehtii ne lukea kuukaudessa. Nytkin voisin olla lukemassa kirjaa, mutta en ole. Kohta kuitenkin olen. Sitten suunnittelin, että yhdeksän maissa, vähän ennen katson ruudusta eilisen Good Wifen ja sen jälkeen luen vähän ja rupean nukkumaan.

Mää painoin vahingossa jotain nappia ja tuohon pomppas sellanen hieno valikko-juttu. Se oli hassua.

Eilen tiirasin jotain vanhoja monisteita joita löysin, ja siellä välissä sitten oli sellanen arkki, johon olin harjotellu matikan laskuja sitä puutarhakoetta varten. En voinu muutako tuijottaa sitä paperia ja ihmetellä mistä ihmeestä olin repässy siihen sellasen ihme kaavan.

x*1,50+(200-x)*0,50-200*1-10 suurempi tai yhtä suuri kuin 50

En minä itse koskaan tuollaisia kaavoja ole osannut kehitellä, en unissanikaan ja silti tuo on tuossa paperissa. Olen kyllä varmaan kopioinut sen suoraan sieltä vastausosiosta. Siis ei hyvänen aika. Ja kaiken huippu on vielä se, että olen sen ratkaissutkin ja vieläpä oikein. Eli olen kyllä kopioinut sen suoraan sieltä paperista. Seuraavan tehtävän kyllä olen varmaankin itse tehnyt, koska se ei vaatinut kovin paljoa ajattelu työtä. Jotenkin tuollaiset käytännön esimerkit on helpompi pukea kaavoiksi kuin jotkut muut. Esim. tuo yllä oleva kaava kuvastaa, muistaakseni, sitä kuinka paljon torilla myytiin ruusuja tms. 

Miksi viikolla ei tule Muumeja? Tänään olisi ollut niin kiva kattoa Muumeja kun söin hernekeittoa. Mutta eih, ei ollut uusia jaksoja areenassa. Katsoin sitten Suomen huippumalli haussa eilisen jakson. Nuo tuollaisiet reality-ohjelmat on kyllä sellasia, että ihan veri kiehuu kun niitä kahtoo. Aina löytyy joku sellanen tyyppi, että tekis mieli sitä mennä vähän ojentelemaan. Huippiksessakin on yksi tumma ihoinen tyyppi, joka sano, että ihmiset on saanu positiivistä energiaa sen iloisuudesta ja pirteydestä ja sen muutenkin positiivisestä asenteesta. Ja tuon se sano juuri sen jälkeen kun se oli valittanut sitä, että se hukkuu L-kokoiseen paitaan ja että se on malli. Ei kyllä kovin pirteältä, iloiselta ja muutenkaan positiiviseltä kuulostanut. Eikä kyllä kuulostanut koko jakson aikana. Sitten siellä kaikilla tytöillä ei oikein leikannu kun itse Nigel Parker tuli niitä kuvaamaan. Ne ei siis tunnistanut sitä. Ja minäkin sen tunnistan vaan sen takia, että olen seurannut Amerikan huippista. En ole kyllä pahemmin muualla siihen mieheen törmänny. 

Ja tähän loppuun vielä filosofinen kysymys: miksi minä menin ostamaan moniviljaleipää, kun se ei ole hyvää?