Asunnosta ja päivästä

Kaipa se minunkin pitää tehdä postaus asumuksestani. Muistan hämärästi joskus kauan sitten luvanneeni Jennille, että teen sellaisen niin kai se lupaus on nyt pidettävä. Olisin toki voinut tehdä tämän jo aikaisemminkin, mutta en ole muistanut ja nyt kun Jenni näytti esimerkkiä niin äkkiäkös minä saan sellaisen kasaan. Olkoon tämä kertausta niille, jotka täällä ovat jo käyneet ja uuden oppimista niille, jotka ei täällä ole käyneet. (Nakille tiedoksi, että minä sitten odotan sinulta myös asuntopostausta :))) Ilkeää naurua)

Aloitetaan ulkoa. Tuo alaovi siis on E 36. Tämä kuva on otettu silloin kun ensimmäistä kertaa kävin täällä, joskus kesällä siis. Sen voi huomata vihreydestä, joka jo nyt on korvautunut keltaisella ja punaisella. Yläkerran asukkeja en ole nähnyt, kuin yhden yhden kerran ja sekin oli vain selkä, kun se tuolta hiippaili pois, kun olin lähdössä ulos. 

Tästä löytyy sitten meijän keittiö. Tämäkin kuva on otettu kesällä, joten kuvasta puuttuu minun vedenkeitin ja naapurin kahvinkeitin (ja tiskit :D). Huomatkaa kauniit verhot. Minun kaappit löytyy mikron ala- ja yläpuolelta. Jääkaapista näkyy lähinnä nuo oven kahvat, mutta siinä se on.

Sitten, tässä on minun oma eteiseni (kuvaa yhteisestä eteisestä ei ole, koska en ole ottanut, enkä nyt kehtaa mennä tuonne kuvailemaan kun en ole yksin täällä. Voitte kuvitella mielessänne neliön, niin pääsette aika lähelle). Se on pieni eteinen, mutta kyllä sinne mahtuu kenkiä. Tosin siinä voisi kyllä olla enemmän kuin tuo yksi naulakko, jossa minun takki, haalari ja kangaskassi nyt roikkuu. Yhteisessä eteisessä olisi kyllä isompi naulakko, mutta en halua jättää takkia sinne. Haalarin voisin kyllä sinne viedä, on se siellä ollut joskus, mutta taisin tuoda sen takaisin kun tarvitsin sitä koulussa. Ja tuo harmaa möhkäle on osa vaatekaappiani.

Vaatekaapit näkyy tuossa laidassa ja niiden vieressä on tämä kirjoituspöytä. Vastapäiseltä seinältä voitte bongata minun hienon kehitelmän, jossa korvakorut roikkuu. Siitä minun piti selittää enemmänkin tänään, mutta kun en tehnyt mitään radikaalia, niin en selitäkään. Jotenkin tuo vielä kaipaa hieman tuunausta, mutta se saa nyt olla noin kunnes keksin miten sitä muuttaisi. Paperilappu, jossa on pinkkiä siellä täällä on minun ensi viikon lukujärjestykseni. Julisteen alla on haamujengi ja samon haalarimerkki. Ja kuten voitte huomata, että Sieni ei ole enää lasipurkissa (jossa se tunsi olonsa varsin kotoisaksi!) vaan se roikkuu vaatenkaapin oven kahvassa. Ja edelleenkin varsin onnellisena.

Pahoittelen kuvan tummuutta, mutta salamalla otettu on vielä pahempi. Tuolla penkillä minä olen tänään istunut ja lukenut kirjaa ja välillä tuijotellut ikkunasta ulos, kun joku tien toisella puolella muuttaa. On hieman hankalaa kun on kaksi ikkunaa, mutta toisaalta on jotenkin valoisampaa. Yleensä minulla on kyllä tuon pienemmän ikkunan verho kiinni, että sieltä ei valoa tule, mutta kuitenkin. Minä siis asun tämän talon nurkassa, tai miten sen voisi sanoa. Tie tänne pihaan kulkee tuosta minun ikkunan alta. Eli minun luokse ei tulla salaa kylään, sillä näen kaiken. Paitsi jos tulee pyörällä toisesta suunnasta.

Tässä minä sitten nukun Nallukan kanssa. Ja mansikka-fleecepeiton. Yöpöydän alla olevassa korissa minulla on villasukkia. Lyhyellä seinällä on kuvia Tupunasta ja Figarosta. On siellä myös luontokuvia ja Urpån korttikin. Tuolla toisella seinällä on sitten kuvia reilimatkalta. Sen seinän takana on sitten minun kylppäri.

Ja tässä on sitten minun oma kylppäri. Keltainen suihkuverho on ruma, ja aion ostaa uuden kunhan vain sellaisen jostain löydän. Pesuaineet on piilossa verhon takana, jos joku ihmettelee, siellä on sellainen kori. Tuossa lämpökuivausjutussa on hyvä kuivattaa pyyhkeet ja vaatteet, jos ne kastuu. Varsin loistava keksintö.

Ei tämä nyt suuren suuri ole, mutta ihan hyvä. Varsinkin kun sen alkaa näyttämään jo minulta, eikä vain laatikolta.

Kaupassa sain taas tänään haahuilla ympäriinsä, kun en meinannut löytää kaikkea mitä piti ostaa. Kipittelin vain ostoskorin kanssa samoja hyllyjä uudestaan ja uudestaan. Käsikin melkein kuoli siinä hommassa, maitopurkit on yllättävän painavia kapistuksia. En kyllä ole yhtään varma, miksi ostin kaksi maitopurkkia, mutta ehkä se selviää minulle vielä joskus. No toisaalta ei tarvitse sitten heti ensi viikon alussa juosta kauppaan maitoa hakemaa. Mutta toisaalta sitten pelottaa, että se toinen purkki ehtii pilaantua ennen kuin saan sen juotua. Mutta sitä ei kyllä kannattaisi pelätä, ehdin kuitenkin juoda sen, varsinkin kun ostin taas teetä.

Kaupasta kun olin kotiutunut niin en ehtinyt edes kunnolla tänne kun tajusin, että kirjastossa pitää käydä kun en kuitenkaan selviä puolikkaalla kirjalla koko viikonloppua. Äkkiä siis netistä katsomaan, että kuinka kauan kirjasto on tänään auki. Se oli kyllä kolmeen asti, mutta päätin lähteä heti sinne. Enkä tietenkään muistanut ottaa lapasia mukaan. Oli hieman tuskaa ajella pyörällä ilman lapasia, mutta selvisin hengissä. Ja kotimatkalla meinasin kaatua, kun ajoin väärällä puolen tietä ja sitten sillalta tuli auto ja minä väistin liian reunaan, joten tein enemmän tai vähemmän onnistuneen väistöliikkeen. Ties mitä se vieressä pönöttänyt autoilija mietti, mutta minä hyppäsin uudestaan pyörän selkään ja ajoin kotiin. Tosin olen tullut vainoharhaiseksi jalkakäytävien kiveyksistä kun kerran meinasin kaatua sellaiseen kun se oli liukas ja rengas luisti sen päällä. Siksi en enää tykkää ajaa niiden yli, mutta joissain kohdissa on ihan pakko.

Aurinko tuolla yrittää houkutella ulos, mutta en jaksa lähteä. Jäädyn sinne kuitenkin. Huomenna pitää käväistä jossakin pyörällä sitten. Tänään ei muuten olekaan satanut vettä ollenkaan, niin se sataaa varmaan huomenna, vesittäen näin suunnitelmani. No sen näkee sitten huomenna sataako vai paistaako. Toivottavasti paistaa, ei täällä sisällä jaksa olla koko päivää.