torstai 8. syyskuuta 2011

Hälinää

Tänään oli taas neljän tunnin päivä. Että minä sitten vihaan lyhyitä päivä, kun ei ole mitään tekemistä kun tulee koulusta. Oli ensin tarkoitus mennä katsomaan mitä hienoa Ilmajoen kunnalla olisi tarjota meille, mutta en mennytkään, kun en minä sinne itsestäni olisi halunnut mennä, enkä kyllä sitten loppujen lopuksi edes tiennyt missä se koko tilaisuus järjestetään. 

Sain juuri tietää, että en läpäissyt ruotsin ja matikan lähtötasotestejä. Eli siis minua odottavat sekä ruotsin että matikan kertauskurssit. Eikä kyllä edes haittaa, koska viimeksi olen ruotsia lukenut vuosi sitten ja matikkaa kyllä kesällä mutta vain niitä prosenttilaskuja ja muita sellasia, mitä niissä puutarha-alan kokeissa voisi tulla vastaan. Ja sekin oli sitten ihan turhaa kun en sinne päässyt. No eipä se kyllä haittaa, sillä täällä on kivaa. 

Käytiin tänään katsomassa peltoja ja se opettaja kysy, että mikäs kasvi tämä on ja minä olisin tiennyt, että se on valvatti, mutta en uskaltanut sanoa sitä ääneen. Harmitti vähän sen jälkeen kun yksi tyyppi kertoi sen tosiaan olevan valvatti. No ehkä minä ensi kerralla uskallan avata suuni ja sanoa epäilykseni ääneen. Tosin nyt minulla olisi ollut tietoa, eikä epäilyä. Mennyttä ei voi muuttaa. 

"Hiiren paskaa joka puolella. Nämä ruotsalaiset hiirenloukut on niin työturvallisia, että näihin ei kuole edes hiiri."

Nakki tulee varmaankin pian. Tai no siis suhteellisen pian. En kuitenkaan ole saanut tätä valmiiksi siihen mennessä kun teen välillä aina kaikkea muuta, enkä ikinä keksi mitään otsikkoa, niin siinä kestää aikaa. Ja olisi minulla nälkäkin, mutta minä söin vasta enkä aijo hakea ruokaa. Porkkanoita olisi kyllä kaapissa, niitä voisi syödä, mutta en hae. 

Kävin minä äsken pyöräilemässä. Takaisin tullessa oli tuulta niin en meinannu päästä takasin kotiin ollenkaan. Mutta loppujen lopuksi pääsin. Ja sitten jouduin ajamaan puskan läpi, kun joku auto oli keskellä jalkakäytävää, enkä oikein voinut sen läpikään ajaa. Onneksi se oli vain koivunoksa, jonka läpi minun piti ajaa, niin siitä ei koitunut suuria vammoja. 

Kyllä oli hauskoja ehdotuksia tuolla oikeinkirjoituksen tarkistajalla. Yksi virhe minulla oikeasti oli, mutta muut oli sellaisia esim. kirjotti = kirjoitti. En viitsinyt niitä korjata, kun ei ne periaatteessa olleet virheitä. 

Eilisistä samon avajaisista huolimatta meijän ryhmäläiset oli kaikki koulussa enemmän tai vähemmän virkeinä. Olisivat kyllä saaneet jäädä potemaan krapulaansa kotiin, kun en olisi jaksanut niitä siellä autossa kuunnella ollenkaan, mutta enpä minä sitä niille olisi voinut sanoa. Minä sitten vain istuin ja tuijottelin maisemia, jotka minä tunsin! Ajatella. 

Unohdin kokonaan, että eilen oli Aku Ankka päivä. Kävin tänään jo kerran postia hakemassa, enkä viitsinyt enää uudestaan sinne lähteä. Mutta Laura kävi hakemassa ja sain Aku Ankkani, joka ilmeisestikin oli käynyt Viitasaarella, koska siinä on sellanen ruma osoitetarra jossa lukee minun uusi osoite. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti