Matkailu avartaa ja sitä rataa

Käytiin siis siellä Rautalammilla. Se oli periaatteessa hukkareissu, kun ei täti saanutkaan sitä lamppu mitä lähdettiin sieltä hakemaan, kun ei ollut ehtinyt tulla vielä. Sitten täti sopi sen myyjän kanssa, että ne laittaa sen lampun Kuopion Seponkalusteeseen, Laulumaahan, mikä lie sitten se kauppa. Mutta sinänsä se ei ollut hukkareissu, koska täti oli tilannut yhdeltä naiselta leipiä meille ja itselleen, niin ne piti tietysti käydä hakemassa.

Sitten me lähdettiin Suonenjoelle. Käytiin ensin Keskusastusteessa, josta äiti etsi housuja, mutta ei löytynyt. Minäkin olisin halunna katsoa vähän farkkuja sieltä, mutta kun minulla oli hame päällä niin olisi ollut hankalaa sovittaa mitään kun olisi pitänyt ottaa sukkahousut pois ja laittaa ne sitten takaisin, enkä viihtis kovin monasti päivässä sitä tehdä, koska se on hankalaa.

Sitten mentiin kahville Auroraan, jonka jälkeen käytiin siinä Kodin Fiiliksessä. Siellä oli tosi hienoja tavaroita ja löysin sieltä maailman ihanimmat verhot, mutta ne oli sellaiset kapeat laskosverhot ja yhden verhon hinta oli 33,50 euroa, niin ne jäi sitten sinne. Mutta voin aina unelmoida niistä. Siellä oli sitten samanmerkkisiä tyynyjäkin, mutta niidenkin hinta hipoi tyynymaailman pilviä (20.90/kpl). Mutta löysin minä muitakin ihanuuksia, joiden hinnat eivät hiponeet pilviä. Esimerkiksi tuon alla olevan lehtitelinesysteemin. Olen etsinyt sellaista vaikka kuinka kauan, enkä ole mistään löytänyt, mutta nytpä löysin, onneksi. Sitten löysin sellaisen hienon kupin (tuolla alla) ja sitten lasagnevuoan, jonka äiti päätti ostaa. Äiti tosin osti tuon minun kipon, vaikka minun piti se itse ostaa. (Minä ostin ihan itse sen lehtitelinesysteemin.)

Kodin-Fiilis 4.45

Kodin-Fiilis 7.45

Kodin-Fiilis 7.90

Sittenpä lähdettiin käymään kaupassa ja sen jälkeen takaisin kotiin. Tai no siis tädin luokse, jossa juotiin kahvit ja maistettiin sitä leipää, jota täti oli tilannut. Ja syötiin porkkanakakkuakin, mutta siitä minä en pahemmin tykännyt, mutta oli se syötävää. Kahvin jälkeen lähdettiin äitin kanssa kotiin. Ja nyt minä olen kotona.

Kotiin tultuani purin ostoskassin jääkaappiin ja rupesin tekemään Napolin salaattia ja huomasin, että olin unohtanut ostaa kinkkusuikaleita, mutta onneksi meillä oli jotain viljapossun suikaleita, niin laitoin niitä. Tosin olisi tuo salaatti ollut ihan hyvää ilmankin lihaa, mutta ajattelin tehdä niin kuin ohjeessa sanotaan.

Sallad

Salaatin teon jälkeen päätin lukea englantia ja luinkin sitä vähäsen, kunnes tajusin, että joo kannataisi kirjoittaa postaus nyt kun iskä ei ole vielä kotona. Kävin sitten kuvaamassa ostokseni ja tulin koneelle ja satuin vilkaisemaan ikkunasta ulos ja tajusin, että fordi oli omalla paikallaan parkkipaikalla. Ja kohta iskä soittaakin, että tulepas auttamaan näiden tavaroiden kantamisessa. Se siitä hyvästä hetkestä. No tosin jos olen oikein nopea ja saan tämän kirjoitettua valmiiksi, niin ehdin ehkä postatakin tämän nyt ennen kuin iskä menee koneelle jos menee.

Arvatkaapa ehdinkö? No en. Iskä avasi juuri koneen, ilmeisesti katsoakseen uutisia jostain rekan ojaan ajosta. Kiitos vain kummisetä, kiitos. No tämän julkaisu jää sitten illemmalle, jos iskä vaikka kohta menisi saunaan. Eikun eipäs menekään, kun kanat on uunissa. No toivotaa parasta ja pelätään pahinta nyt sitten.  

Förlåt, mutta minun on pakko muokata tätä, koska julkaisin sen niin kiireellä, vaikka ei oikeastaan olisi ollut mikään kiire.