Eilen tosiaan olin Jyväskylässä katsomassa My Fair Ladya. Joka puolella olevissa esitteissä luki hurmaava aikuisten musikaalisatu, tästä voisin olla samaa mieltä sillä saattaapi olla, että ne pienemmät katsojat siellä salissa eivät oiken ymmärtäneet Lontoon seurapiirielämää ja tuskin juopotkaan olivat tuttuja. Ei sillä, että minäkään missään Lontoossa olisin juoppoja ja seurapiirikaunottaria käynyt katsomassa, mutta elokuvat, kirjat ja sarjat kertoo melko paljon.
Musikaali siis kertoi Lontoon kujilla kasvaneesta kukkaistytöstä, Elizasta joka tapaa kadulla professori Henry Higginssin, joka väittää, että hän tekee tytöstä seurapiiri kelpoisen kuudessa kuukaudessa. Heti ensimmäisellä kerralla Eliza ei ota tarjousta vastaan, mutta vähän myöhemmin kyllä ja Higgins ja hänen ystävänsä eversti Pickering lyövät vetoa siitä, että tuleeko tytöstä tarpeeksi sivistynyt kunigattaren tanssiaisiin. Kukaan ei sanonut, että puhtaan englannin kielen (leikisti englannin kielen) oppinen olisi helppoa, mutta kauan aikaa jankattuaan äänteitä ja kaiken maailman sanontoja Eliza oppii puhumaan täydellistä kirjakieltä. Siinä samassa Eliza joutuu kokeeseen, jossa hänet viedään seuraamaan Ascotin heovskilpailuja, jos Eliza selviää kunnialla siellä hän selviää myös tanssiaisissa. Kaikki ei ihan mene niin kuin pitäisi, mutta Eliza saa kuitenkin sinnikkään ihailijan Freddyn. Viimein on vuorossa Elizan todellinen tulikoe, kun hänet viedään kuningattaren tanssiaisiin, jossa hän tapaa Higginssin entisen oppilaan, joka tunnistaa huijarit. Eliza selviää kunnialla tanssiaisista, mutta riitautuu tanssiaisten jäljeen prof. Higginssin kanssa, joka on vaanoutunut poikamies, eikä välitä pätkääkään mitä Elizalle nyt tapahtuu. Eliza lähteekin talosta aikomuksenaan mennä naimisiin Freddyn kanssa. Prof. Higgins herää seuraavana aamuna siihen, että ei pärjää ilman Elizaa ja lähtee etsimään tätä. Loppujen lopuksi Eliza ja Henry sopivat riitansa.
Juoni lyhyesti ja puolet pois jätettynä. Taustalla kulkee myös Elizan isän oma tarina, joka liittyy kyllä Elizan tarinaan. Olen pahoillani jos joku haluaa nähdä tämän musikaalin ja minä nyt kerroin miten siinä käy.
Kaiken kaikkiaan musikaali oli hyvä, vaikka musiikki oli välillä (vanhempien ihmisten mukaan ihan koko ajan..) liian kovalla niin, että laulun sanat hukkuivat musiikkiin. Ja alku oli hieman pitkäveteinen ja loppu oli myös, mutta muuten hyvä. Ja loppu oli sitä paitsi ihan outo, kun se Henry seisoskeli tyhjällä lavalla jotain höpisten ja sitten se Eliza ilmestyi kulisseista ja ne sanoivat jotain ja se siitä.
Ihan parasta koko näytelmässä olivat lavasteet ja puvut. Vaikka lavasteet olivat ihan normaaleja seiniä, ovia, rappusia ja kirjahyllyjä, niin silti ne olivat hienot, koska kun käänsit jonkun tietyn lavasteen ympäri niin sieltä paljastui jokin toinen täysin erilaiseen tarkoitukseetn tarkoitettu lavaste. Ja ne puvut! Varsinkin se Elizan puku, jonka oli siellä tanssiaisissa. Se oli niin hieno! se oli sellainen beigen värinen (ehkä..), siinä oli paljetteja, jotka kimalti tosi hienosti. Plus sitten vielä ne korut, jotka kimalti kanssa. Oi että se oli hieno.
Tästä voitte sitten katsoa näytelmän trailerin
Me lähdettin linjaan Koivusalosta ja kun oloin päässyt omalla paikalleni sinne ihan taakse niin huomasin erään tutun kaljun pään istuvan kahden penkin päässä minusta. Sehän oli tietysti Pottu vaimonsa kanssa. Matkalla joku mies kertoi meille mitä ollaan menossa katsomana (ihan kuin emme olisi tienneet) ja kun tämä kyseinen herra ei osannut lausua My fair ladya niin puhtaasti kuin joku muu englannin kielinen henkilö, niin Potun naamalle levisi leveä hymy. Minuakin rupes naurattamaan kun ajattelin, että mitähän Pottu tuumasi siitä omalaatuisesta ääntämystavasta.
Matka takaisin kotiin sujui kuunnellen rouva rytkösen puhetta, kun kenenkään muun puheesta ei saanut selvää. Katselin minä myös maisemia, silloin kun oli katuvalot ja näki hieman enemmän kuin ajovalot.
Mutta tänään olen yrittänyt olla ahkera. Olen imuroinut ja siivonnut ja haluaisin tehdä jotakin tuolla koruhyllylle, mutta en tiedä mitä. Olen myös tehnyt ruokaa (eli keittänyt makaronia ja paistanut nugetteja) ja hakenut postin, jossa tuli kirje oikeusministeriöltä. Vähän säikähin, että mistä nyt, mutta se olikin Hyvä nuori äänestäjä -kirje. Tämän jälkeen rupean tutkimaan jotain juttuja ja sen jälkeen teen loput kohdat listasta jonka rustasin eilen, siinä on vielä muutama kohta jäljellä. Ja huomiselle pitää kanssa kirjoittaa sellainen lista, sillä muuten tulen hulluksi jännityksestä ja odottamisesta ja kaikesta muusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti