Tänään siis olin koko päivän maailmalla. Seikkailin talosta toiseen, ensin mentiin Jennin kanssa Nakille ja sitten Nakin kanssa Jennin luo. Koulullakin käytiin tuloksia kyselemässä ja vahvasti näyttää siltä, että nää kolme vuotta ei ole olleet ihan turhia. Ylioppilas-sivusto näyttää, että jos olisin kirjoittanu vuonna 2008 olisin voinut saada jopa M:n enkusta, mutta harmillista kyllä en kirjoittanut mutta kyllä C-B kelpaa vallan mainiosti, kunhan se ei vain ole I tai muu sen tuhansista sukulaisista.
Jennin luokse kun tultiin niin jäin mersulla kiinni siihen niiden pihaan kun sitä ei oltu aurattu ja Nakki ja Jenni joutuivat työntämään. Miksi autokoulussa ei opetettu mitä silloin pitää tehdä kun jää kiinni lumihankeen, kun en minä ole ikinä ennen jäänyt kunnolla, eikä minulla ollut mitään hajua miten sellaisessa tilanteessa pitää tehdä. No siitä kuitenkin selvittiin.
Jennin luona pelattiin tosiaan sitä Suomi tietopeliä (psst), jonka minä menin voittamaan tietämällä sen laivan paikan tai jotain sinne päin. Mutta ei voida sanoa, että kisa ei olisi ollut tiukka, sillä minä olin aluksi häviöllä ja Jenni lähti uskomattomaan voittoputkeen ja oli minua koko ajan edellä. Nakki tuli melko tasaisena koko ajan, kunnes minä otin Nakin kiinni ja kiilasin edelle, joten Nakki jäi yksikseen heittelemään noppaa ja liikkumaan laudalla. Jenni oli ensimmäinen joka pääsi sinne voittoruutuun ja sielläkin vierähti hetki ennen kuin sattui sopiva kysymys kohdalle. Nakki sanoi, että minusta ei koskaan voi tietää, mihin osaan vastata.
Jennin luota kun lähdettiin, niin lähdettiin sitä ihan samaa reittiä kuin aina ennenkin, se on jo melkein tapa. Kauaksi ei päästy, kun puurekka tuli vastaan. Me molemmat pysähdyttiin vaikka oltiin melko kaukana toisistamme vielä ja minä päätin peruuttaa takana olevalle tielle, koska ei tehnyt mieli kokeilla mahdun rekan ja lumipenkan välistä. No peruutus sinänsä onnistui ihan hyvin, mutta pakkopysähdys tuli siinä vaiheessa kun huomasin mersun takavalon olevan noin viiden sentin päässä roskapöntöstä. Onneksi en törmännyt. Ja kun rekka oli päässy ohitse niin huomasin kuinka pehmeää lumi oli siinä roskapöntön vieressä koska lunta hieman pöllysi ja takarengas ei meinannut pitää pehmeällä lumella. Mutta me pääsimme kuitenkin pois, enkä joutunut pyytämään pihassa, autossa istuneen miehen apua, joka varmasti mietti, että mitähän hittoa se tuokin tekee, kun meinaa runnella minun roskapönttöni. Tämän episodin jälkeen tulkitsin hieman liikennemerkkiä väärin, mutta autoja ei tullut, joten mitään ei tapahtunut. Autolla pitäisi varmaan ajella hieman enemmän..
Kaiken tämän jälkeen menin Nakin luokse takaisin, jossa Bono yritti tappaa minut. Tosin se oli osittain oma vikani, kun istuin polvillani siellä lattialla, mutta Bonon mahdoton massa kaatoi minut selälleen, josta puolustautumismahdollisuudet ovat hyvin pienet. Onneksi Nakki tuli apuun ja minä selvisin hengissä. Sitten me jännitettiin kuka tippuu siitä ihme ohjelmasta, jonka jälkeen minun piti lähteäkin kotia kohti.
PSST! Te ette arvaa mitä Figaro tekee tällä hetkellä! Se tuli äsken ulkoa ja änkes nyt minun viereen nukkumaan, siis ihan tuohon jalan ja koneen viereen. Se ei ikinä ikinä nuku minun vieressä noin lähellä, ei koskaan! Oii, että se on sulonen, miten minä tästä nyt kohta lähden katsomaan noita saamarin marenkeja, jotka ei osaa paistua kunnolla.
(Äiti rupeisi kyselemään, että mihin laitoin ne marengit, jotka tein ja kun sanoin, että söin ne jo niin äiti vaan totes, että minä en saanu yhtään, joten päätin tehdä sitten marenkeja niin, että äitin sais niitä. No niitä tuli kaksi peltiä ja vaikka hieman aavistelin pahaa, niin tungin ne molemmat pellit samaan aikaan uuniin ja ensimmäinen pelti paistui ihan hyvin, mutta tuo toinen pelti ei oikeen rapeudu.. Se on ollut uunissa noin kaksi tuntia.. )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti