Kohti tuntematonta

Kohta (kohta ja kohta, mutta kohta) on edessä neljän tunnin junamatka Helsinkiin. Minä sitten tykkään junista, ne on niin kivoja. Ainoa asia mikä ei ole kiva on se, että ei ole ikkunapaikkaa, mutta ehkä sen kestää. Käytäväpaikalla saa koko ajan varoa ohikulkijoita. Ja on minua yhden kerran ahdisteltukin kun olen istunut käytäväpaikalla. Vaikka ei sitä oikein ahdisteluksi voi sanoa, kun joku ukko vaan kysy, että missä on tupakkapaikka ja minä vastansin, että en tiijä. Ja sitten se lähti pois. Se oli se samainen junareissu, jolla näin ensimmäistä (ja tähän mennessä viimeistä kertaa) poliisin junassa. Ja muutenkin se oli oudoin junamatka minkä olen eläessäni kokenut (jos otetaan huomioon, että olen ollut junassa noin kymmenisen kertaa). 

Toissapäivänä kirjoittelin mökkireissusta, jolloin nähtiin ne koiran jäljet siellä meijän metsätiellä. Ne vois periaatteessa olla suden jäljet, mutta ne ei kyllä ollu ehkä niin isot, mutta täällä päin kuitenkin ja vielä kun se liikkuu järveä pitkin niin sehän pääsee ihan mihin tahansa. Mutta kun katsoin kuvia, niin ne on kyllä enemmän koiran jäljet kuin suden. Hankala oli kuvat niitä mitkä nähtiin ihan ekana, kun ne oli paljaalla silmälläkin juuri ja juuri erotettavissa ja sitten kun kameran läpi yrittää aurinkolasit päässä niitä katsella niin eihän siitä tule yhtikäs mitään. Ja sen kyllä huomasi. Toivotaan, että täällä ei pahemmin niitä susia liikkuisi kun haluaisin pitää nuo kissat vielä muutaman vuoden ihan elossa ja silleen. 

Vihaan tässä selaimessa eniten sitä kun ottaa vähän huolimattomasti jonkun välilehden tarkasteluun ja vaihtaa sitten välilehteä niin se toinen välilehti lähtee mukaan uudeksi ikkunaksi. se on ärsyttävää, mutta onneksi sen voi korjata helposti, mutta silti. 

Ja juuri nyt ei olekaan muuta kerrottavaa kuin se, että lähden kohta Nakin luokse Bonoa viihdyttämään, sillä on kuulemma tylsää ja se on nukkumassa ja keräämässä voimia, että se jaksaa riehua minun kanssa. Voi olla, että sen jälkeen minä tarviin jonkinlaiset nokoset.. Mutta Adios!